IHANA EILINEN

Mutta palataanpas ihanaan eiliseen. Ulkona oli loistava sää. Menimme mummulan rantaan ja jokijäälle. Itse otin suunnan kauas lapsista, kauas metelistä, kauas kaikesta. Ärsytti tajuta, että vaikka kuinka koirien kanssa jäällä tarvoin, niin omat ajatukset tarpoo mukana. Siis ne ajatukset ja tunteet, jotka pyörittää, huokailututtaa, askarruttaa ja mietityttää. Onneksi paistoi aurinko, koirat nauttivat ja nautin minäkin.
Siinä samalla mietin tuota Reinon peuraperuna-ruokavaliota, kun Reino jäisiä hevosenkikkareita naposteli. Siinä meni sekin dieetti; hevosenpaskaa, laskiaispullaa ja croisantteja salaa yhden viikon aikana. Yhtä tarpomista moinen homma tuon riiviön kanssa.
Olemme koiralle myös homeopaattisia tippoja tulehdukseen antaneet. Sehän on taas sellainen sanahirviö, joka on vääntynyt jo vaikka miksi. Yhtenä iltana Fanny tuli purkin kanssa, aikoi homopaattisia tippoja tiputella. Välillä ne ovat homopatiaisia tai apaattisia. Eilen iskä näytti suu mutrussaan aivan homoapaattiselta. Reetta tosin mietti, ettei meillä ole homoja, miksi Reinolle sitten annetaan homotippoja. Voi veljet!
Saimme eilen yllättäin ulkoilukutsun toiseen "syöpäläisperheeseen". Lähdimme mielellämme. Mäenlaskua ja makkaranpaistoa. Minä kun olen nopea liikkeissäni ja tohelokin, niin olinpahan hukata silmälasini. Minulla on tapana pitää kaksia laseja (?), yhtä aikaa päässä. Siis luit ihan oikein. Molemmat ovat vahvuuksilla, tavalliset ja aurinkosellaiset. Eilen olin aurinkolaseissani ja survoin toisten lasien sangat pipon läpi, jotta pysyvät mukana. Tietenkin ensimmäinen laskuni pulkalla ohjautui suoraan hyppyrin kautta. Siinä lensi eukko ja pipo. Mutta perille pääsin kyllä. Onneksi toisilla välähti, että kadotin ne tavalliset lasinikin siinä ryttyytyksessä. Sieltähän ne löytyivät laskeutumispaikalta. Itse en varmaan olisi tajunnut asiaa pitkiin aikoihin, kun fiilistelin laskemisesta ja vauhdin hurmasta.
Verna heittäytyi tapansa mukaan puhumattomaksi ja liikkumattomaksi. Yritimme asiaa tiedustella, kunnes alkoi ihan vapisuttamaan. Pienellä olikin kylmä, eiku sisälle lämmittelemään. Niin neiti siitä kohmeestaan sulasi. Reetalta kun Vernan puhumisesta kyselin, Reetta vastasi, kyllä se jo nyökkäsi kaksi kertaa. Siis ihan normaalia Vernaa, mitäpä sitä turhaan jauhamaan. Pojat olivat saaneet neidin kikattamaan nipistelemällä. Illalla saunassa neidin kanssa asiasta keskustelin, niin hän ei ollut vastannut, koska en ollut osannut asiaa oikein kysyä. Palellut oli kuulemma koko ajan. Miten tuonkin osaisi taas oikein tulkita, rivien välistä lukea. Mutta loppu hyvin, lapsi on yhä sulana.
Illalla minäkin makasin lueskellen peittoihin kääriytyneenä. Meinasi viluttaa jokaista solua. Päätin viljahaudepusseilla itseni lämmittää. Kas kummaa, huomasin päätäni palelevan eniten. Ainakin ajattelin kylmyyden sieltä hohtavan. Näinpä käärin sitten naamani ympärille kääreitä ja otsalle läiskäisin yhden pussin. Sieltä sitten lehteäni tihrustin. Meinasi muuta sakkia hymyilyttää, kun minut omasta tilastani löysivät. Hyvä kun nokka hauteista pilkotti. Mutta lämpenin.
Päivä oli ihana, vauhdikas, samalla syvällinen ja viihdyttävä. Olimme yhteensä liki viisi tuntia ulkona. Johan maistui ruoka, sauna ja lepo. Koiratkin olivat koko reissun mukana, siinäpä saivat kuntokuurin, kun juoksivat liki kaikkien laskut ylös ja alas. Varsinkin Reino on sellainen huolehtija. Kaino on välillä kuin Verna, istuu hiljaa totisena, niska kenossa puhumatta. Sitten ampaisee haluamaansa kohteeseen silmät kiiluen. Kaino on sellainen hiippailija ja mietiskelijä. Se oli ihana eilinen.

Ukkolulta sai altaamme kenties toimimaan. Tiskikoneen ehjättyä. Olemme rööreihin mömmöjä laittaneet, välillä alkoi vedet palaamaan jo putkistakin takaisin. Usko on ollut välillä koetuksilla. Kenties yhtenä syynä on ollut putkien jäätyminen. Kuumaa vettä lorruuttamalla alkoivat pelittämään. On eri luksusta jälleen pestä tiskikoneella suurperheen astiavuoret.
Kuumasta vedestä juolahti mieleen Vernan tököttäminen eilen suihkussa. Mitään pesemistä ei tapahtunut, neiti rutisteli kainaloistaan vain saippuakuplia ja antoi veden virrata. Iskä selitti, että se on sama jos kaataisi kolikoita lattialle ja lattiakaivoon. Turhaan menee kallista kuumaa vettä, jos ei peseydy edes. Siihen tämä neiti sivalsi, etteihän kolikot mihinkään lattiakaivon raoista mahdu. Sen verran jälleen pulpahti. En tiedä ymmärsikö koko vertausta taaskaan, mutta saipahan vanhemmat huokaisemaan hartaasti.
Eteisessä on yksi ovista hinkannut mattoon. Aamulla mietimmekin, mitenköhän se noin. Tessalla se kyseinen ovi sitten putosi käteen. Saranasta oli joku vipunen katkennut ja se irtosi kokonaan. Näinpä minä lasten ja koirien kanssa sen lopullisesti saranoiltaan irrotin ja kannoin turvaan. Tai siis nyt me olemme turvassa, ettei se putoa kenenkään päälle. Tai tiedä nyt tuostakaan, paas kattoo miten käy ja kuka sen onnistuu kaatamaan. Mutta se eilinen oli kuitenkin ihana päivä.