Miten kaikki voikaan olla näin hukassa? Yksi äänekäs, suurensuuri ja liikkuva äitipersoona on ihan hukassa. Ihmettelen, missä mennään, mitä kuuluu ja mitä kyseinen persoona ajattelee. Sivusta seuraan tätä itseään hakevaa kummajaista. Sitten on yhdet housut hukassa, olleet jo totaalisen pitkään hukassa. Sellaiset todella kivat jokapaikan housut, jotka ovat olleet siis lähes joka paikassa mukana. Nyt ne ovat siis hukassa. Olen aamulla siivonnut vaatekaappinikin toiveissa löytää moiset, mutta ei. Mihin minä olen voinut housuni kadottaa? Onko Ukkokulta ne ominut, salaa jemmanut? Olenko ne lennosta jonnekin pudottanut ja tullut kotiin huomaamattani ilman housuja? Kaikkihan on periaatteessa mahdollista, yleensä se mahdotonkin. Pyykistäkään niitä ei ole vastaan tullut. Eli hämmästelen yhä, hukassa on ja pysyy.
Aamulla etsin paniikissa vaihteeksi lompakkoa. Muistini mukaan se oli mukana eilen uimahalliin mennessä. Sen jälkeen ei selkeää muistikuvaa. Aamulla autostakin haeskelin, enkä löytänyt. Nuo ilkeäkieliset lapset minulle vihjailivat, että soita siihen. Piti irvistellä, sillä hukattu rahapussi saattaa aiheuttaa jopa paniikkia... Ukkokulta löysi sen hansikaslokerosta kyseisestä ajopelistä, olin sen itse sinne hukannut. Toisaalta helpotti, toisaalta raivostutti, toisaalta nauratti. Eli se oli sittenkin autossa.
Rentouteni on hukassa. Hitsi kuinka edes hippusen sitä toivoisin löytäväni. Olemme lasten kanssa tehneet netissä persoonallisuustestejä, jotta osaisimme paremmin itseämme ja toisiamme tulkita. Testin mukaan olen "innostuva suunittelija". Parhaimmillaan: iloinen, idearikas ja monipuolinen. Huonoimmillaan: levoton, keskittymiskyvytön ja kärsimätön. Voiko kukaan yhtään arvata mitkä ominaisuudet ovat tällä kertaa vallalla? Eikös olekin todella, todella vaikea arvata.
Aamulla oli portaat hukassa, autokin osittain lumen alla hukassa ja kaikki muu mikä voi lumen alle peittyä on hukassa. Lunta pyrryyttää oikein kunnolla. Olen kahteen kertaan jo tälle päivälle polkuja pihaan tehnyt, mutta ihan ovat taas polut hukassa.
Löysin itseni kuitenkin omaishoitajille tarkoitetusta hemmottelusta. Minulle tehtiin käsihoito. Puhdistusta, kynsien muotoilua, hierontaa ja lopuksi oranssia kynsilakkaa. Sain yhdeltä herrasmieheltä tälle päivää todella tärkeän ohjeen: nyt on niin hienosti lakatut kynnet, ettei tänään voi tehdä lumitöitä, ei tiskata, ei siivota, eikä pyykätä. Ihan olen juuri samaa mieltä, täysin. Päätin luistaa kaikesta siis hyvällä omallatunnolla. Kauniilla lakatuilla oransseilla kynsilläni voin juuri ja juuri tietokonetta naputella.
Kun tuota asiaa Ukkokullalleni avasin, hän meinasi pakahtua nauruun. Olipa kuulemma taas aika paksu veto. Häneltäkin on hengenahdistuksen vuoksi kielletty ainakin viikoksi kuivausrummun tyhjennys, lumityöt ja siivoukset. Koska niissä hommissahan pölisee.
Tänään täällä on kampaajien koulutustilaisuus, johon tarvittiin hiusmalleja. Olin raukka eilen sielläkin tyrkyllä, ajattelin saada uusia tuulia kuontalooni. Niin olin siis tyrkyllä, eivät minua valinneet. Järkyttävää! Ja niinkuin minusta olisi hehkunut valtava lavasäteily juuri tänään. Kuinka olisin näytöksessä loistanutkaan, ollut hehkeä, innostava ja tyylikäs. Kauhein kolaus tietenkin oli se, että sinne valittiin siskoni ja ystäväni. Sielläpä nyt ovat ja minä kateellisena, hukassa ja katkerana notkun takuissani kotona. Tai olivatko hiukseni jo niin hienot, ettei ammattilaisilla olisi ollut uutta annettavaa. Sovitaan näin. Olinhan uimahallin jälkeen veivannut ne paplareilla loistavasti, hah!
Olen ostanut kaikenlaisia herkkuja pussillisen: tikkareita, poppareita ja muuta kivaa. Minulla ei ollut aikomustakaan antaa niitä tuosta vain tytöille. Niinpä lapset kehittivät liikeidean, he tienaavat ne itselleen. Jemmaavat herkkupäiväksi. Miltä kuulostaa tikkari, jonka saa vartin hieronnalla. Karkkiarasia irtoaa kahdenkymmenen minuutin päähieronnalla. Rullalla oleva laku vartin käsihieronnalla. Välillä taksana on kiltteys, siivous, tiskit jne. Poppareista Reetta on ollut 14 tuntia tappelematta, kapinoimatta ja hyväntuulinen. Reetta sai juuri ensimmäisen popparipaketin lunastettua, nyt hän ehdotti uuden tienaamista. Samoilla ehdoilla... Huijaanko yhdellä popparipussilla lapseni olemaan yhteistyökykyinen ja siedettävä. No huijaan, kuinka mielelläni huijaankaan. Mielestäni loistava diili! Eli en siis todellakaan ole hukassa tällä huijausfilosofiallani.
Nyt lähden ilkkumaan niille kampaajien käsittelyssä oleville ihmisille. Näyttämään taiteilijoille, minkä mahdollisuuden menettivätkään, kun eivät minua valinneet. Ei sen puoleen tänäänhän olen hiukan kärsimätön ja hiukan hukassa, joten se olisi ollut tämän päiväiselle luonteelleni tuskainen kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti