Aamuni alkoi jälleen tärkeällä oivalluksella. Eli; vaikka sormet on jäässä, niin sydän ja sielu sykkivät lämpimänä. Siinähän se. Meinasin aloittaa aamulla vaikeroimalla, kun sormia palelee, varpaita palelee ja nokkaa palelee. Mittari kiri yli 31 pakkasasteen, kauhiaa eikö. Vedin päälleni useita kerroksia vaatteita, vilun värisytellessä. Sitten katsoin itseäni peilistä, olipas synkkä näky. Kaikki päälleni tempomat vaatteet olivat sävyiltään tummia ja sehän veti naamankin tummaksi. Ilmeen harmaaksi. Tollotin itseäni ja mietin, annanko ulkopuolisten ärsykkeiden vaikuttaa sisimpääni. Näinpä vähensin vaatteita ja kuorrutin lopputulosken kirkkaan, lämpimän punaisella takilla. Kas kummaa, kylläpäs ilmekin kirkastui, posket alkoivat helottamaan. Lämpö suorastaan väreili. Silloin tajusin tuon kirjoittamani asian. Moni asia on kuitenkin vilusta huolimatta hyvin, kun sydän ja sielu sykkii lämpimänä.
Onnekseni tajusin muuttaa ajatusteni suunnan, sillä olisi pian ollut kylmä ja kireä päivä lusittavaksi. Kaiken huipuksi ulkona on jälleen todella upea pakkaspäivä. Sori vaan, jos jaksan siitä aina luukuttaa. Mutta kannattaa katsella maailmaa lumikristalleja nähden. Eiliselläkin sairaalareissulla saimme kokea matkan varrella lukuisia upeita valoilmiöitä, mielettömiä luonnon taideteoksia, hohtavia hankia ja auringon monet kasvot. Yritin tallentaa sieluni sopukoihin kuinka valot ja varjot leikkivät keskenään, tasapainossa. Eli kuinka varjon kautta näemme valonkin korostetusti. Kuinka osaisin maalata valon taitavan leikin, siinäpä on muutamaksi yöksi asiaa purtavaksi. En varmasti koskaan osaa sitä hehkua tuottaa, mikä hiukan tuottaa tuskaa, kun sen näkee sielunsa silmin mutta omat taiteelliset kyvyt eivät riitä sen maalamiseen.
Reetta tuossa kyseenalaistaa kriittisenä yhtä minun ideaani, riittääköhän sinulla siihenkään rahkeet? Teatraalisesti kädet koholla tärisyttäen, silmät kiinni eläytyen. Ketä ihmettä se matkii, luomisen tuskassa kippuroivaa äitiäänkö. Piti nauraa esitykselle ja moiskauttaa märkä suukko suoraan naamalle. Aika hyvä peili tuo lapsi...
Aamulla löysin tuplien pöydältä sellaiset kirkkaanpunaiset satiinisenpaljettiset sarvet, sellaiset vähän niinkuin pirunsarvet, mutta lapsellisen lempeät naamiais sellaiset. Ne sitten iskin päähäni ja heiluin kaikessa rauhassa. Kyllä siinä opettajaltakin pokka petti, kun näki millainen äiti häärää huushollissa. Olisi kuulemma loistava idea pistää ne luokassakin päähän, jotta oppilaat tajuaisivat kellä on auktoriteetti ja valta. Myöhemmin Reetta skypetti luokan kanssa ja äiskä hääräsi keittiössä taka-alaalla sarvet kiiluen. Vakuuttavaa, mutta hauskaa. Kokeilkaapa joskus... On ne nähneet tämän mamman jo paplareissa ja välillä yökkäreissä. Talo elää nääs tavallaan, opetus soljuu ajallaan.
Päivän opetus olkoon, pidä sisimpäsi sulana ja anna lämmön väreillä!
Luonto antaa nyt kyllä parastaan! Iltaisinkin kuu valaisee riittävän hyvin, että kykenee kulkemaan metsäpolkuja pitkin. Lumipeitteet puiden oksilla ovat upeita, kuun kelmeä valo saa lumikiteet hotamaan ja jalan alla kirskuu lumi.
VastaaPoistaViime viikolla myöhään lenkkeillessäni näin revontulen. En muista koskaan nähneeni täälä asuessa tuota lapsuudesta tuttua taivaalla tanssivaa valoa. Siellä se taivaalla tanssi kiemurtelevana ja vihreänä, eihän moista harvinaisuutta voinut olla katsomatta. Niin tiiviisti sitä tuijotin, että ojaan kävelin ja selälleni sinne mätkähin. Koira perässä naamaa nuolemaan. Mut ylös noustiin ja matka jatkui ja revontuli meille vielä hetken näytti tanssiaan.
Kyllä sitä luontoa ja sen kauneutta saa ja kannattaa hehkuttaa ja arvostaa!
Kauniita talvipäiviä toivotellen: Heli
Voi Heli, ihanaa!
VastaaPoistaEttä ihan selällen kellahit?;)
Mitä kaikkea valoilmiöt ja luonne yhdessä saavatkaan aikaan. Olimmekos me mukana sillä retkellä...?
Tiina lakeuksilta
Kieltämättä aattelin sillon juuri sitä, että olet varmasti ihminen, joka nauttisi juuri siitä hetkestä, yhdestä luonnon kauniista antimista. Osaisit moista arvostaa. Enkä olis yhtään yllättynyt, vaikka sinäkin löytäisit itsesi ojan pohjalta jotain ihallessasi ;) Ja arvaatkos, en tuntenu itteeni ees yhtään tolloks ojan pohjalla maatessa. Ehkä syynä oli se, ettei kukaan nähny... Ei muuta ku hankeen hyppiin vaan, se on kivaa, eikä sitä voi kesällä tehä!
PoistaHeli
"Iloitse siitä, miten auringonvalo siivilöityy puitten lävitse,
VastaaPoistatai miten lumi narskuu jalkojesi alla.
Nauti elämän perusasioista, niin ne saavat sydämesi soimaan."
Ajatus: Norman Vincent Peale
Nautitaan elämästä, kauniista luonnosta ja voimaannutaan!
-Eija-
Kaunista, Eija, kaunista!
VastaaPoistaJuuri sitä luonnolla on antaa, voimaa ja voimaantumista. Ei auta kuin hengittää syvään ja painaa mieleen kaikki se kauneus. Kuinka tärkeitä palasia jokainen jäkälämätäs, neulanen ja pieni ihminen siinä onkaan.
Tiina