TOTAALINEN BÄNKS

Milloin on syytä pistää kantapäät vastakkain, tehdä totaalinen bänks? Milloin kannattaa ottaa aikalisä, hengähdystauko, etäisyyttä.
Kun tämän henkilön läsnäolo rassaa, ottaa päästä. Tämän henkilön olemus ärsyttää. Haju, eleet, liikkeet. Tavat, kuinka tonkii kaappejaan, kuinka käyttää vessaa, jääkappia. Kuinka asettaa vaatteet naulakkoon, kengät eteiseen. Kuinka petaa pedin, jättääkö petaamatta. Teot ja ennenkaikkea tekemättömyys. Saavutukset ja saamattomuus. Miten tämä henkilö syö, mitä syö. Tunkee mukaan saunaan ja änkää saman peiton alle. Välillä valtaa koko sängyn pitkin ja poikin. Miten asettuu sohvalle. Kuinka ääntelee syödessä, televisiota katsellessa. Mitä kanavaa katsoo, poukkoileeko vain kanavalta toiselle. Entäs ne ajatukset, kommentit tai hiljaisuus. Puhumattomuus, jurotus. Kauanko tuollaista kestää ja voi katsoa. Kuinka tuollaisen kanssa voi jakaa arjen, elämän ja tulevaisuuden.
Hämmästyksekseni huomasin, että tänä aamuna takaviistoon salaa, tyyppi näytti kivalta. Kuinka tulen toimeen tämän tyypin kanssa joka seuraa kaikkialle. Ärsyttää läsnäolollaan, olemuksellaan. Katsoo jokaisesta peilistä. Kuinka tulen toimeen tämän rasittavan henkilön eli itseni kanssa. Kuinka pääsisin näistä piinaavista ja ärsyttävistä piirteistä eroon. Kuinka osaisin antaa tilaa, aikalisän ja rauhan olevua. Kuinka voisin olla edes päivä kohtelias itselleni ja ymmärtäväinen. Olen tehnyt jälleen todella paljon työtä itseni kuuntelussa ja hyväksymisessä. Raivostuttavaa kamppailua. Mutta ei auta kuin yrittää löytää jokin johtolanka, jota kohti kulkea. Itseään kun ei niin vain pääse pakoon, vaikka kuinka yrittäisi. Antaa vähän aikaa poukkoilla omiaan, jospa se saavuttaisi jonkinsortin balanssin kun antaa tilaa. Pitäisi muistaa ja osata rakastaa myös itseään, kaikesta huolimatta. Laiminlyönnit jättävät jälkensä, arpensa ainakin sieluun. Sitä itsensä kanssa toimeentulemista odotellessa....