Viimeinkin se Helsingin puhelu tuli. Kaikki näyttäisi olevan hyvin, kunnossa, erinomaisesti ja tilanne priima. Monia maallikolle hienoja fraaseja, jopa ylisanoja, mutta tärkeintä oli sanoma. Valtava määrä kokeita, nekin näyttäisi olevan hallinnassa. Nyt jätämme maksansuojalääkkeen pois, hyljintälääkkeet ennalleen. Kasvoissa on aika runsasta näppyilyä ja hilseilyä. Ei niinkään enää lehahtelua, mutta oireilee kuitenkin. Silmissäkin kuulemma pientä punoitusta. Sitä en ole itse havainnut tai se ei ainakaan ole kotioloissa aiheuttanut muuta. Välillä valonarkuutta kylläkin, onneksi on tämä pimeä marraskuu, niin ei häikäise joka päivä. Hyljintälääkitystä aletaan purkamaan joulukuun puolenvälin paikkeilla, odotetaan että iho rauhoittuisi ennen sitä. Leukkarituotanto on vielä suhteellisen alhaista, mutta kuulemma käynnistyy hitaasti. Syytä huoleen ei senkään suhteen siis ole, koska luuydin on puhdas. Myöskään sieni-infektiota ei kokeiden perusteella ole. Lääkitykset toisiaan kohtaan hallinnassa, kun toinen lääke aiheuttaa toiselle muutoksia tai vääristää arvoja... Seuraava keuhkojen kuvaus 9.12. Oulussa. Sitten kenties parin viikon välein kontrollit ja tammikuun alussa jälleen Helsinkiin.
Paljon asiaa, mutta oikeastaan sanoma upposi parhaiten. Tilanne hyvä ja hallinnassa. Menemme nyt tällä huojentavalla tiedolla, syvillä huokauksilla, hyvällä ruokahalulla, iloisella ilmeellä ja valtavalla nöyryydellä. Ihan puistatti, itketti, oksetti ja vapisutti. Nyt ne olivat hujennuksen ja helpotuksen turskahduksia, jotka pyrkivät ulos. Pian täyttyy 100 päivää, mutta matkaa on vielä paljon jäljellä. Ei passaa löysäillä, mutta tärkeitä askelia elämän puolapuussa on taas kiivetty! Puhelu päättyi leppoisasti...Heido!
Tosi hyviä uutisia :)
VastaaPoista