Yö meni aamua odotellessa, kuudelta ylös ja seitsemän jälkeen taksiin. Kotiin kolmen jälkeen. Osastolla oli vipinää ja vilskettä. Akuutin kuvausryhmä kuvasi televisio-ohjelmaa, sairaalaklovnit vierailivat tiistaiseen tapaan ja Ti-Ti-nalle oli kiertueella. Se kaikki kruunattiin herkullisislla kakuilla ja kotiutuslapulla. Päivä oli ytimekkään täysi, mutta välillä ehti kädet vapisemaan ja hikoamaan lääkärikiertoa odotellessa. Lähdimme aamulla optimisteina matkaan, eka kerran, ilman yökamppeita. Matkalla meinasi sekin päätös hermostuttaa, kun mikään ei kuitenkaan koskaan ole ihan varmaa. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja hallinnassa, pääsimme päiväkäynnillä. Paluumatkalla olimme poikki ja nukuimme kuola poskella taksin takapenkillä. Olo on jälleen tyhjä, huojentunut. Jatkamme samoilla lääkkeillä ja kontrollirytmeillä, ellei Helsingistä toisin torstaina komenneta. Tänään saamme huokaista, lataudumme sitten ylihuomisen odotteluun...
Kun pääsimme kotiin kaikki muksut osoittivat mieltänsä tappelemalla. Koiranarvapallerot hyrräsivät vastaan, tekemättömät kotityöt, koulussa oli ollut vain puuroa, Reetta ei ollut syönyt kunnon ruokaa koko päivänä, väsyä, Tessalla nenän tukkoisuutta, idiootteja siskoja, liikuttuneita koiria ja minulla tietenkin päänsärkyä. Fanny oli ainoa, jolla ei keittänyt muksuista kiinni. Kyllä sekin osaa, mutta tänään neiti oli todella seesteinen. Pahiten ottivat Tessa ja Reetta yhteen, koska Tessa väitti ettei Reetta ole tarpeeksi hyvä kokki. Muuta ei tarvittu. Lopulta minä olin se kokki ja riitapukarit tekivät kaulakkain palapeliä. Hyvä ruoka ja parempi mieli, siihen loppuivat tappelut kun maha saatiin täytettyä.
Päiväkäynnit ovat raskaita, riistetään kotoa todellisuuteen. Siinä ajassa ei ehdi laitostumaan, haluaa vain kiireesti pois toivoen parasta. Joka reissuun liitty kuitenkin epävarmuus. Kuukausi sittenhän meille napsahti se liki kuukauden nakki, eli olemme yhä heikoilla jäillä. Reetta esitti myös tärkeän kysymyksen joulukuusesta, aidosta sellaisesta. Olimme jo alustavasti ajatelleet, ettei se ole järkevää, onneksi olimme ajatelleet sen itse. Siis eihän kannata sisälle tuoda pakkasesta puuta joka kuhisee kaikenlaista pieneliötoimintaa. Mutta tämä oli tärkeä kysymys, johon Reetta kuitenkin halusi myös lääkärin mielipiteen. Reissu oli siis raskas, mutta meidän kohdallamme toivotun lainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti