Jälleen päivä alkaa olla purkissa, kappas vaan myös marraskuu, pian myös koko tämä vuosi. Huh tätä vauhdin hurmaa. Eilen koimme melkoista vauhdinhurmaa Oulunkin keikalla, sillä meinasimme ihan oikeasti myöhästyä. Jotenkin aikalaskuri nupissani tilttasi, lähdimme armottoman myöhään. Lähtiessä piti vielä tankata autokin. Ihan niinkuin ounastelin, oli vaan niin tuhannen monta kivaa hommaa kesken. Eilen oli ihana ajelukeli, pakkasta viisi astetta, puuteria puissa ja pelloilla, taivaalla sarasteli aurinko. Nautimme matkasta hoilaten Mamban uusinta levyä. Nupit kaakossa, kurkku suorana ja aina uudelleen parhaat biisit. Reetta luki sanoja lehtisestä ja lauloi täysillä mukana.
Kävimme nyt ensimmäistä kertaa poliklinikan puolella. Piti opetella taas uusia juttuja ja käytösmalleja. Onneksi oli sentään tutut hoitajat ja lääkäri, sekä tuttu osasto vieressä. Kerkesimme muutaman tutunkin osastolta bongata.
Käyntimme kesti tunnin verran ja koetulokset soitettiin meille tänään kotiin. Veriarvot suhteellisen hyvillä malleilla, leukkarit ja neutrofiilit aika alhaiset. Mutta niiden taso saattaa vaihdella eri henkilöillä luonnostaankin. Reetan iho kasvoissa on persikan pehmoinen, olemme rasvanneet todella ahkerasti. Onneksi sen osalta käänteishyljintä on saatu hallintaan. Reetan sormien kynsissä on sellaiset itsestään ilmestyneet ranskalaiset manigyyrit. Kynnen päät ovat vaaleat, sitten tulee leveä valkoinen raita jatkuen normaalilla kynnen värillä. Kynsissä on myös pientä uurteisuutta. Jännää on, että ainoastaan sormissa, ei varpaissa. Tänään laitoin kuvia kynsistä tarkempaan analyysiin ja muillekin nähtäväksi. Ei ole kuulemma moisesta oikein kenelläkään kokemustta. Tämä ilmiö alkoi parisen viikkoa sitten. Joskus keväällä sytostaattien aikana kynsiin ilmestyi hentoja raitoja, jotka kuuluivat lääkkeen aiheuttamiin. Nämä ovat kenties elokuun paukuista jäänteitä, jotka kasvavat nyt valkoisina ulos. Tai sitten kuuluvat käänteishyljintään. Kenpä tietäisi. Pääasia, etteivät ne menoa haittaa. Sormilla pystyy näpräämään ihan normaalisti.
Tänään saamieni vastausten mukaan voimme ainakin osittain siirtyä vähälaktoosiseen ruokavalioon täysin laktoosittomasta. Mutta mikäli vatsa alkaa oireilemaan moisesta palaamme tiukkaan laktoosittomaan takaisin. Sillä löysä vatsa saattaa olla myös käänteishyljintää, joten eipäs sekoitella pakkaa siinä tapauksessa ruokavaliolla. Näin siis pidetään homma paremmin hanskassa, mutta kiva saada hiukan löysiä tuossa asiassa.
Nyt saamme olla reilun viikon kotosalla, ensi viikolla menemme perjantaina keuhkojen kuvaukseen ja samalla tutkimuksiin. Sitä seuraava alustavasti suunniteltu keikka on sitten jouluviikolla. Käyntejä pyritään harventamaan ja kuun puolivälissä aloitetaan hyljintälääkkeiden purkaminen. Kaikki tämä, sikäli mikäli kaikki menee niinkuin on suunniteltu. Onhan tuota tuossakin mietintää meikäläisen nupille ihan tarpeeksi.
Otin puheeksi myös Reetan univaikeudet, vaikeuden nukahtaa iltaisin. Yhtenä aamuyönä Reetta kertoi, että pelottaa. Lääkäri kertoi, että moisen prässin jälkeen kuuluukin oirehtia, siis ihme jos ei tule erinäisiä mietteitä ja pelkotiloja. Tarvittaessa jutellaan kallonkutistajien kanssa. Autossa Reetta onneksi avasi pelkojaan ja minua helpotti suhteellisen paljon. Se onkin se sama ruma, takkuinen, musta ja rupinen noita-akka sängyn alla. Sama joka on ollut myös minulla, muilla systereillä ja serkuillakin.
Suunnitelimme ajatusleikin siitä, miten saisimme akkapolon näyttämään lempeämmältä. Ensiksi pesulle, hiusten kampaus, rasvaa ruttuihin, pehmeämmän väriset vaatteet ja inhimillistä lempeyttä hänenkin osakseen. Eihän kenenkään ole kiva olla, jos kaikki inhoaa ja pelkää. Näinpä ajattelimme olla ystävällisiä ja löytää noidalta se pehmeämpikin puoli. Voisi vaikka muutaman ruusukoltun minultakin sille antaa... Illalla Reetta tuli kertomaan, että se onnistuu, enää se ei ole läheskään yhtä pelottava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti