KOSKETUS

Kuinka tärkeää on kosketus. Tuntea kosketus omalla ihollaan, kädellään tai sielussaan. Paljonko kosketus voi lohduttaa, antaa, lämmittää ja rentouttaa. Mehän olemme kuitenkin pääsääntöisesti kansakunta, joka ei turhia koskettele, poskille pussaile tai halaile. Varsinkin sairaalamaailmassa ja infektioeristyksessä ollessa kättelyäkin tulee välttää. Kuinka helposti käperrymme ja säikymme kosketusta. Mutta kun sille antaa luvan, kuinka hyvältä se tuntuu. Viimeksi lauantaina tajusin omalla hermoratahierojallani maatessani, kuinka paineet laukeaa kosketuksen kautta. Toki tutuissa käsissä, luottavaisessa seurassa antaa kosketuksellekin vielä enemmän tilaa. Voi rentoutua täysin. Olen joskus aikoinaan käynyt hypnoosissa. Olen viimeisen vuoden aikana kaivannut sitä hypnoottista tunnetta, kun saa nupin tyhjäksi ja huolettomaksi edes hetkeksi. Kas kummaaa koin tuossa lauantain hieronnassa täsmälleen saman rentouttavan leijuvan tunteen. Olin sen jälkeen todella huojentunut, levollinen ja rento. Täynnä positiivisuutta. Eli meikäläisen saa heivattua nirvanaan ilman hypnoosissa yleisesti käytettäviä heilureita tai laskemisia, jopa seläntakaa. Naps vaan lähdin leijumaan. Hieronta teki todella hyvää, paikoin satuttikin, sillä muutama jumi oli jälleen hankittu. Jälleen tajusin, kuinka tärkeää on löytää itsellekin aika ja tapa rentoutua. Olla vaan kosketettavana ja hoidettavana. Kiitos vielä näin viiveelläkin!!!
Olen myös käynnistänyt perheeltäni salaa kosketuskampanjan. Viimeisen vuoden aikana olemme olleet koko poppoo niin paljon erillämme, krampissa, huolissamme. Siinä ei paljon ole tajunnanvirtaa riittänyt kosketukseen tai läheisyyteen. Ei ole rahkeet riittäneet. Olen lukenut artikkelin, siitä kuinka parisuhteeseenkin saa uutta potkua, kun muistaa koskettaa useita kertoja päivässä. Näinpä olenkin siis, Pasilta tietenkin ihan salaa, käynnistänyt parisuhteen elvytyskampanjan. Notkun ukkokullan kainalossa, kaulassa tai kädessä useita kertoja päivässä. Ihan niinkuin tarkoituksella. Tässä huolivyyhdessä kieriskellessä ei ole pahemmin tajunnut omaakaan läheisyydekaipuuta, kosketuskaipuuta.
Kosketuksen tärkeys tulee myös vanhusten kautta, lasten kautta, lemmikkien kautta. Kuinka lämmittää, kun jollakin on uskallusta koskettaa. Kosketus voi myös olla henkistä, antaa itsestään ja ottaa vastaan ilman estoja. Voiko kosketuksen avulla saada hurjistuneeseen nuoreen kosketuksen. Ainakin meidän pikkuhurjiin kosketus tehoaa. Onneksi he joskus osaavat kiukkunsa seasta kertoa milloin kyse onkin halipulasta, kosketuksen puutteesta, läheisyyden tarpeesta.
Kuinka tärkeäksi kuluneen vuoden aikana lemmikimme ovat tulleet. Vilpitön aito hellä kosketus. Aamuni alkoi kosketuksella jalkapohjaan, Reino herätti minut nuolemalla. Voiko aamu hellemmin alkaa, pistäkääpä kohdalle. Aamuhalilla, rutistuksella. Iltahalilla, pusuilla, rutistuksilla. Jokaisella muksulla on omat iltarutiininsa, joilla on räjähdysalitiskin päivä hyvä päättää. Nyt Väinömme antaa kosketusterapiaa mummulassa. Kuinka tärkeä osa siiitä on heille tullut. Välillä Reetta soittaa Väinölle, kissa puskee luuria, naukuu ja kehrää. Koskettaa silleen luurin välityksellä, sekin auttaa. Käymme säännöllisesti kolliamme siellä paijjaamassa. Kollilla on lokoista oltavat, siellä se elelee omassa nurkkakamarissa peräkamarinpoikana nautiskellen. Ulkona on puuhaa pitkin päivää ja kolli nauttii. Hyvä tämä adoptioratkaisu.
Kunpa meillä kaikilla olisi mahdollisuus ottaa vastaan, saada tai antaa kosketusta. Kunpa voisimme omissa krampeissamme antaa sille tilaa, edes hiukan. Pienikin ele lämmittää, tuntuu pitkään hyvältä. Kuinka tärkeää pienille potilaillekin on kosketus muulloinkin kuin hoitotoimenpiteen tai tutkimuksen yhteydessä. Sellainen ylimääräinen, kiireetön, vilpitön ja aito. Edes lempeä hipaisu...