OLIPA TIUKASSA

Kuuluuko hengästymiseni sinne saakka, huohotukseni. Entä intoni. Kyse ei ole mistään maata mullistavasta tai elämää tärkeämmästä seikasta. Kyse on minulle tärkeästä päähänpinttymästä. Pinttymästä ja aivoituksesta, jonka luominen on ollut todella tiukassa. Lehmusoksa. Nyt se on maalattu. Hihkun ja hytkyn. Olen sitä niin, niin monta kertaa yrittänyt, tänään se irtosi. "Paras tähän astisista", oli Reetta-kriitikon kommentti, kun hän työtäni vilkaisi. Niin minustakin. Eihän se nyt juuri siltä lehmukselta näytä, siis ei tyypillisiä tunnusmerkkejä. Eikä se varmasti muille ole töherrystä kummoisempi. Mutta tämä synnytys oli pitkä ja harras. Viimeinkin löysin siihen oksaan oikean tavan kiivetä, siihen lehmusoksaan. Olen toki aiheesta jo runon kirjoittanut, johon opettaja päätään keinutellen ja eläytyen tuumasi: "vain sävel puuttuu". Minulla on ollut tälle kaikelle inspiraation lähde ja jopa lupa inspiroitua. Kiitos, että olette antaneet minun hillua tässä ajatuksessa. Nyt kiipesin tyvestä oksalle, annoin valon siivilöityä lehtien lomasta. Kas kummaa paljon vihreän eri sävyjä, hiukan rosoisuutta, mutta lopputulos herkähkö. Olipas kaunosieluinen analyysi, mutta näin sen koen. Mutta olipa tiukassa.

Eilenkin oli todella tiukassa, eikä sitten irronnut ollenkaan. Olen päättänyt säännöllisesti luovuttaa verta, koska olen tajunnut kuinka moni siitä saa elämän eliksiirinsä. Odotin eilistä into piukkana ja säntäsin suoraan vesijumpasta suorittamaan velvollisuuttani. Jätin jopa 500 metriä uimatta, kun minulla oli sinne niin kova kiire. Join lähtiessä hyvin ja uinnin jälkeen samoin. Ensin haettiin vasemmasta suonta, ei löytynyt. Vaihdettiin kaksi kertaa hoitajaa ja kättä. Taas pistettiin, irtosi juuri ja juuri muutama tippa letkuihin, ei enempää. Suoneni ovat niin hukassa, eikä niihin osu. Siis ovatko ne läskin peitossa ja siksi niin syvällä neulojen ulottumattomissa. Vai ovatko suonenikin niin levottomat, eivät hetkeäkään rauhassa, ettei niitä saa kiinni neuloilla ammattilaisetkaan. Tai liika lyhyt neula. Vai oliko liikunnallisella rääkillä noinkin suuri merkitys verisuonien kannalta. Mielestäni olen rintava, reitevä, persevä, verevä ja mehevä. Eikä irtoa, siis veri on niin tiukassa, ettei ole juoksevassa muodossa. Hb 154, olisi siitä ollut vara lirruutella pussillinen. Eli tiukassa oli ja pysyi. Sain lähteä teippattuna ja reijitettynä nöyrästi kotiin. Moisesta pistelemisestä ansaitsin tietty kakkukahvit, jottei verevä rehevyys katoaisi... En siis tiennyt, että moinenkin on mahdollista, mutta kohdallani tuli sekin koettua. Mutta menen seuraavalla kerralla uudelleen, ihan varmasti, uhastakin ja oon siellä koko päivän. Menen hyvin nesteytettynä ja taatusti laiskana, siis lyllerrän suoraan sohvalta, jottei suonet katoa. Ehottelin polvitaipeita tai muita luovutuspaikkoja, mutta siinäkin on todella tarkat säännöt.

Mitä kaikkea voisinkaan luovuttaa. Olen valmis luovuttamaan vaikkapa rasvaa. Rasvaimulla imaistaisiin sitä tarvittaville. Luonnontuotetta, luomua. Ei tarvitsisi pumpata silikoonia. Nahkakin on venynyt hulppeasti lihomisen myötä, siitä voisi siivuja antaa vaikka palovammapotilaille. Olen ehdottanut jopa sijaissynnyttäjänä olemista. Mutta siihenkin on Suomessa todella tiukat lait. Mutta miksi ei, se olisi loistava mahdollisuus omille lapsille sellaisilla, joilla se ei itsellään onnistu. Puutuu vaikka kohtu, mahdotontahan se silloin on. Siitäkin lähti silloin muuan vuosi sitten villi ajatusleikki vauhtiin, millaisen miksauksen tekisi, jos saisi coctailin päätää itse. Toivottavasti en loukkaa ketään asian kevytkenkäisellä käsittelyllä, sillä se on monelle todella arka asia. Mutta ihan aikuisten oikeesti, miksi en auttaisi jos se olisi mahdollista. "Sieluni" on laaja tässäkin asiassa... Olen myös luuydinrekisterissä. Mikäli joku joskus tarvitsee uuden kantasolun, minä annan niin mielelläni omastani. Sillä saattaa antaa tuntemattomalle uuden elämän. Uuden elämän siemenen. Minulla on myös elinluovutustestamentti, ollut varman parikymmentä vuotta. Jos minun aikani koittaa ennen aikojaan ja täydestä vauhdista, niin varaosat saa käyttää. Tosin haluan kuitenkin, että ne tikkaukset ovat kauniit, eivätkä niinkuin olisi säkki kursittu kokoon. Turhamaista. Mikäli minulla olisi riittänyt maitoa, olisin varmasti pumpannut keskolan lapsille. Nämä asiat eivät todellakaan ole itseltä pois, mikäli omilla ratkaisuillaan voi auttaa muita.

Tästä laajasta sydämestä on myös haittaakin. Pomona olen ollut joskus liika kiltti, nöyrä lässy, joustanut ja tehnyt itse. Olen antanut liika helpolla mahdollisuuksia, koska olen halunnut auttaa ihmisiä. Viis siitä vaikka työpanos ei olekaan vakuuttanut. Viis siitä, mitä järki on sanonut. Tässä onkin ollut kovat oppimisen paikat ja kovat oppirahat, jotta olen moisessa roolissani kyennyt pelittämään. Passelisti empaattisena, mutta johtajana. Oi kauhia, onneksi minun ei nykyään näitä asioita tarvitse jahkailla.
Samoin koen tämän kirjoittamisen. Vaikka suollan sydänvereni tänne, vuodatan. Se saattaa auttaa tuntematonta lähimmäsitä jäsentelemään omia ajatuksiaan. Olenpahan vuodattanut sen itseltä pois, helpottanut omaa kamppailuani ja kenties kertonut sen mitä joku muu kokee myös. Kenties helpottanut hänen kamppailuaan. Ainakin näin haluan vakaasti uskoa. Tällaista irtosi nyt, eikä ollut yhtään tiukassa.