MITÄ, HÄH?

"Äiti, onko sinulla minkäänlaista aivotoimintaa?" Mitäpä tuohon vastasin, kun Reetta minulta asiaa kysyi. Räjähdin vain nauramaan, aivan loistava lohkaisu. Sillä minusta tuntui kyllä juuri silloin aamupäivällä, että viheltelen tyhjällä aivotoiminnalla.
Nyt olemme pitkällä iltapäivässä ja aivotoiminta on ainakin osittain käynnistynyt. Perustelin äskeisen suklaamunien syönninkin lapsille, äiskä tarvitsee nyt sokerihumauksen. Antoivat syödä mukisematta. Siihen kun kahvia vielä kupillinen, niin johan virtaa.
Viime yö meni vähän pieleen, ihan ilman omaa syytäni. Nimittäin koiramme Reino oli eilen päättänyt syödä suklaapiirakan. Niin siitähän kaikki johtui. Kaikki koiranomistajat voivat kuvitella millaisia ovat koiranpierut. Ne, joilla ei ole siitä käsitystä, sitä on vaikea sanoin maalailla, sanoin kertoa. Siis se löyhkä ei vedä vertoja millekkään. Eli unen lävitse haistoin, lähes maistoin valtavan katkun. Sitten piti päästää koiruus ulos, hädissään oli riepu. Sama jatkui pitkin yötä. Päädyin lopulta sohvalle lukemaan. Heräsin, kun Reetta lasit minulta hellästi päästä otti ja päästi jälleen koiran ulos. Viiden paikkeilla koiraa ulkoilutti Ukkokulta, kun minä vedin sikeitä kuola valuen sohvalla. Eli koko yön aivotoimintani oli katkonaista, ei kunnon lepoa, ei kunnon hereilläänoloa. Sama jatkui monta tuntia hereilläänkin. Kävin pääsiäisen ruokaostoksetkin ilman aivotoimintaa, paas kattoo mitähän me pyhinä oikeasti syödään. Onko siinä mitään loogisuutta. Vähäkös menee taas jännäksi. Niitä suklaamunia muistin kyllä ostaa...
Olen minä saanut petivaatteet vaihdettua, tuuleteltua, pyykättyä, kokattua ja kierrätyskamat vietyä, vaikken olekkaan ollut toiminnaltani terävimmilläni. Reetta tosin nakkikeittoa päivitteli, unohtikohan äiti mausteita laittaa.
Minun piti mennä vesijumppaan, mutta juutuin ruuhkiin liikenteessä ja kaupoissa, joten se jumppaus meni sivu suun. En tiedä oisinko moisessa paikassa herännyt vai uponnut lopullisesti. Toki päivän mittaan on sadellut räntää, on ollut pilvistä ja sumeaa, joten sekin vaikuttaa aivotoimintaan. Ihminen on niin monen asian ja tekijän jatkumo.
Mitä, häh? on aika yleinen kysymys yleensäkin. Monta kertaa tulee kysymykseen vastattua tuolla kysymyksellä. Siis vaikka kuuleekin alkuperäisen. Moni pelaa sillä aikaa tai haluaa kiertää alkuperäisen kysymykseen vastaamisen. Sekös, myös, minua ärsyttää suunnattomasti. Onhan se sillä konstilla helppo ohittaa ja päästä kuin koira veräjästä vastaamatta. Vedän pultit, mikäli saan monta vastakysymystä ilman vastauksia. Moni meistä ei edes ajattele, että toimii näin. Olen myös huomannut, että vaikka vastaa mitä?, niin kuulee kuitenkin. Mikäli alkuperäistä kysymystä ei heti toista uudelleen, niin se vastaus saattaakin olla tulollaan. Eli mitä ilmeisemmin, se on vain sellainen kysymyksellä otettu aikalisä aivotoiminnallemme. Harrastan sitä itsekin, mutta pyrin kuitenkin antamaan vastauksen. Niin, no joskus vastaan kysymättäkin, sekin on ärsyttävä piirre.
Sisarusparvessa ja kaveripiirissä vastaamme tietämättämme toisen tulossa olevaan kysymykseen. Siis vastaus ennen kysymystä, sepä vasta loistavaa aivotoimintaa onkin. Pääsääntöisesti olen nokkela, aika nopeasti juonessa mukana. Usein se juoni riitsäytyy minun aivoissani jopa käsistä. Eli silloin kun aivotoiminta on hitaalla, niin sen kyllä huomaa lapsetkin. Kauhean kankeaa ja takkuista veivaamista.
Autossa on tankki tyhjä, eli dieselauton bensamerkkivalo palaa... Mitä, häh? Juuri näin. Tänään olen asian kymmenisen kertaa tajunnut, havainnut ja aina vain päästellyt tankkien ohi. Paas kattoo, ehtiikö auto hyytyä tienposkeen, ennekuin saan tankkiin menovettä. Sitten, jos se hyytyy, niin varmaan olisin taas huuli pyöreenä "mitä, häh?" Eikä minkäänlaista virikkeellistä toimintaa nupissa, jolla ratkaisisin syyn.
Huomenna on sitten pitkäperjantai, mitä häh, joko se huomenna on. Meillä on tapana polttaa pääsiäiskokkoja lauantaina, perinteinen noitakokko. Ennen niitä oli maalla lähes jokaisella pellolla tai jokijäällä. Nyt on harvemmassa ja isompia, kylätoimikuntien tai erilaisten yhdistysten tekemiä. Niitä mennään sitten isoilla laumoilla katsomaan. Yleensä kierrämme tutut kylät ja perukat auton kanssa. Jalkaudumme moikkailemaan ja haistelemaan savuja. Meilläpäin myös pääsiäistrullit kiertävät lauantaisin, muualla ilmeisesti palmusunnuntaisin. Eli huomenna meiltä lähtee lauma kiertämään ja virpomaan. Samoin meillä saattaa käydä kymmeniä noitia ovella. Onneksi niitä suklaamunia jäi niille huomisille virpojillekin.
Muistan kauan sitten, kun olin jo lähes täysi-ikäinen, pääsiäisen serkkutytön kanssa. Pukeuduimme noidiksi, vedimme sukkahousut naamalle, jottei heti tunnistettaisi. Sitten me suhasimme essut hulmuten mopoilla ympäri kyliä kahvipannut sarvissa keikkuen. Pitäisköhän tempaista tänäkin pääsiäisenä, olla noita ilman aivotoimintaa ja keikkua kahvipannun kanssa ympäriinsä. Tekisivätköhän lapset kanssani yhteistyötä, vai haluaisivatko kiertää kaukaa tunnistamatta. Suostuiskohan unelmakollimme Väinö yhteistyöhän, sillä pitäisihän noidalla pikimusta kissakin olla. Mitä, häh? Jos näkyy, niin ei kannata säikähtää, meikä eläytyy vain teemaan.

Aurinkoisen pirteää ja keltaista pääsiäistä kaikille. Nauti juhlasta haluamallasi tavalla, toivottavsti me itse kukin löydämme oman tapamme.