Liskojen yö on myös asia, josta olen rääpäissyt äidin tuskaisen "runomaalauksen" linja-auton penkillä, syystalvella 2010, tajunnanvirran joka vaati ulkoistamisen. Noin kuukausi sitten olen kirjoituksen opettajani rohkaisemana, kehotuksesta ja painostuksesta laittanut tekstejäni eteen päin. Se oli se lauantai, kun jouduin kesken kurssin päivystykseen, sain hiukan kipulääkettä ja opiaatteja, jolloin kontrolli niin sanotusti oli normaaliakin löysempi. Kiitos siis opiaattihuurujen, jotta estoni poistin ja tein uuden aluevaltauksen ja hypyn tuntemattomaan. Tämä on nyt se asia, josta olen todella kiksahdellut. Kiksahtelen yhä, jos suotte. Olen tarvinnut tämän uskomattoman tunteen ja hämmennyksen, oivalluksien kautta. Se on ollut toisaalta raastavaa, mutta jälleen uusi keino kaiken tämän käsittelyyn. Jälleen uusi hämmentävä mahdollisuuksien ovi, joka on avattu. Jälleen uusi lahja luovuuden saralla, jota en pienessä mielessäkään voinut kuvitella. Salainen haavehan se oli juuri vain ja ainostaan Liskojen yön kohdalla, mutta että siinä on enemmänkin. Laitoin viisi tekstiä täysin tuntemattomalle säveltäjälle, hän tarttui niistä heti kolmeen. Illalla napsautin menemään ja aamulla sain vastauksen, että ovat jo työn alla. Se tuntui todella hämmentävältä. Kuinka joku saa heti kiinni meikäläisen aivoituksista. Toki enhän ensin tajunnut mitään mistään poljennasta, tahdeista, tavutuksista ja lyriikasta. Mutta olen oppinut sähköposti-pikakurssin kautta ottamaan tiettyjä seikkoja huomioon. Niinpä olen sitten survonut kauhean pinon tekstejäni ly-rii-kak-si ta-vut-ta-en ja las-ki-en. Todella koukuttavaa ja lähtenyt suorastaan lapasesta. Siis mieletön uusi maailma.
Nyt sitten tuolla seminaarissa yksi näistä, eli Liskojen yö esitettiin. Olen itse saanut niistä nuotit sen parisen viikkoa sitten. Olen sitä saanut pianistin soittaman kuunnella, hämmentyä ja itkeä. On mieletöntä saada omat sanat ja ajatukset soimaan sävellyksen kautta. Minulla on niin suunnnaton palo, jota en tiennyt omaavanikaan. Se on myös vetänyt nöyräksi, kun ajattelee mitä kaikkea tämän takana on. Raadollisuus kaikkineen. Lauantaina siis halusin vaikka pää kainalossa päästä sinne seminaariin, siksi ehkä olinkin niin kylmän rauhallinen sen Reetan kuumepiikin vuoksi. Halusin kuulla ensiesityksen ja kokea sen suoraan. Olla paikalla.
Seminaarissa esitettiin 12 kappaletta, jotka sitten arvosteltiin sanoitusten kautta lähinnä. Lähtökohtana oli kaikissa ensin teksti ja sitten sävel. Illalla sain jo arvostelut kirjallisen palautteen muodossa luettavakseni. Se aiheutti jälleen uutta hämmennystä ja liikutusta. Imaisenpa ne tähän väliin, jotta pääset hiukan fiilikseen mukaan.
TIINA
PALAUTETTA LAULUISTA 17.11.2012 SYKETTÄ
SANOITUKSIIN
Hv/Hn = Hyvää/Huonoa
T&MT = tekstin&musiikin toimivuus
P = pisteet
M = muuta??
Hv/Hn = Hyvää/Huonoa
T&MT = tekstin&musiikin toimivuus
P = pisteet
M = muuta??
10. LAULU (sanat: Tiina Piippo, säv. Terho Granlund)
LISKOJEN YÖ
Hv/Hn Sielunmaailman kuvaus kaikessa karuudessaan.
Karhean painajaismainen tunnelma, mystinen.
Mukavan ahdistava. Voisko olla parempi jos viimeinen
"kova on työ" ei olisikaan riimillinen?
"En anna pelolleni valtaa" - liian itsestäänselvä.
Liikuttavat sanat, puhuttelevat. Elämän tuska takana,
viekää paha pois.
Vahva sanoitus, erilainen kuin muut, äidin laulu,
sopii myös miehen laulamaksi.
* Samastuin. * Niin kuin oma rukoukseni.
* Mahtavan menevä.
Pelko, kauhu, itseinhoni - tämä on raskaan sarjan paini...
(omasta runokirjasta)
Vahva ilmaus painajaisista vai krapulasta?
Koskettava, nuorisohitti! Nuorten veisuihin sopiva (?)
Suosikkini.
Jykevä ihmisten ajatus. Sanat kertoo paljon.
Paljon sanovat.
Ensin kylmät väreet, sitten tuli itku, vois olla masennus.
Hyvät sanat. Ensimmäinen koskettava ja surullinen biisi.
Sooloa kaipaisin kenties, vaikea laulaa ja kuulla.
Juoppohullun uni.
Rytmi, voima tukee sanoja, kiihtyvä. yö--ö--ö - laulajan
äänessä hieno pehmennys voimakkaan jakson jälkeen.
Äiti rukoilee ja taistelee lapsensa puolesta.
T&MT Hyvä, tekstiä tukeva; Sävel pelkoa lietsova;
Hyvin toimivat aihe ja sävel; Teksti ja musiikki sopivat yhteen;
Vahvat sanat tarvivat vahvan sävelen. Rock'n'rollia.
* Toimii erinomaisesti. * Olisin halunnut tanssia. * Hitti.
Niin kohtalokkaan tumma musiikki, Jumalan nälkä, turvaa,
suojaa.
Voimakas musiikki sopii sanoihin.
Kaunis sovitus, melodia tukee sanoja.
Hyvä, sopii sanat ja sävel, paras, vahva.
Ihan hitti.
Iskevä, epätoivoinen rytmi.
Skitso, niin kuin pitikin. Kontrastit hyviä!
Ahdistavuus välittyy rytmistä ja sanojen toistosta.
Melodista. Toistuva huuto: VIEKÄÄ PAHA POIS.
PARANTAKAA.
P 3 2,5 3 3 3+ 3++++ 2 3 3+ 3 3 3 3- 2,5 3++
YHTEENSÄ 44,75 pistettä
M Valmista kauraa; HIENOA! Neljä plussaa perässä!
"Minä ole kipujen mies ja sairauden tuttava."
Hitti!!! Erittäin hyvä; Rankkoja asioita voi laulaa;
Olen kriittisen hämmentynyt;
Taistelua tuskan käärmelonkeroiden kanssa.
**************** tässä koonti kaikista ************
LISKOJEN YÖ & KREIKAN KRIISI - tasapistein 44,75.
*******************************************
Sanoitukselleni napsahti jaettu ykkössija, huimaa!
Eniten sain kritiikkiä itseltäni, sillä muilta tuli todella huippu palautetta. Porukalla meni kylmiä ja kuumia väreitä ja ne itki. Hiukan tirautin minäkin, mutten sentään romahtanut kontalleni, niin kuin kotona ja eteisessä. Olin kuulemma monen muunkin sielun öiset kiemurat ja painajaiset kirjoittanut sanoituksen kautta. Vaikka se oli lähinnä huuto tasan omastani ja äidin näkökulmasta vallalla olevaan tilanteseen. Jälleen tajusin, että saan olla osallisena jossain sellaisessa, jota en vielä tajuakaan. Sanojen voima kirjoitettuna, laulettuna ja puhuttuna on äärimmäisen tärkeä. On myös hämmentävää, että nyt olen kirjoittanut aiheesta kuin aiheesta lyriikkaa, ne ovat minulle todella helppoja paukuttaa menemään. Ukkokullalle vihjaisin, että joku päivä polkaisen kantrivalssin vaikkapa avioliitosta, kotitappelusta, nahistelusta tai autonrassauksesta... Kaiken voi myös laulaa. Nyt toisaaalta oivallan senkin, miksi musiikki on minulle niin tavattoman tärkeää ja menee niin iholle. Sanojen, sävelen ja sanoman kautta. Koen sen oman kroppani välityksellä. Olen tehnyt siis jälleen tärkeitä oivalluksia itsetutkiskelun saralla.
Toisaalta alitajunnan paineita ja liskoja aiheutti myös saamani kommentit kahden päivän aikaan. Sain kommentteja ihmiseltä, joka on kuulunut menneisyyteeni kaksikymmentä vuotta sitten. Näin yön aikana olen siitä todella hyvilläni, että se on menneisyyttä. On järkyttävää todeta, että yhä joku ihminen saa minut alistettua. Yhä joku ihminen saa muistot ja liskot pyörimään öiseen aikaan. Mikä tarve joillakin on tietoisesti satuttaa ja olla loukkaavan rehellinen. Toisaalta siinä minä sitten raukkana selitin, miksikö mitäkin. Minkä ihmeen takia selitän edes. Kommentteja tuli useita, mutta vedän ne yhdeksi kokonaisuudeksi. "Voi kauhia, eihän sua voi tuntia, kun oot noin kauhian lihava. Tuollainen muodoton möhkäle. Niskasikin on ihan punainen, ei kai se ole normaalia. Ja oot päästä ihan musta, hiuksetkin mustat, voi kauhia. Ei mieskään sinua autosta ollut tuntenut, kun oot tuommoseksi muuttunut, ihtesi päästänyt ja kyllä se aika on tehnyt sinussakin tehtävänsä. On sinussa jotaki tuttua kuitenkin, mutta voi kauhia..." Samaan aikaan tuli kyläilykutsua ja käden sivelyä. Henkilö istui takanani, miksiköhän niskani punoitti. Jälleen kerran tunsin, että minun on uskottava tunnetta, jos minusta tuntuu etten halua jotakin. Siihen minulla on oikeus ja perustellusti saan olla itsekäs. Ymmärrän myös varsinkin Reettaa rankoilla sairaalajaksoilla, kun hän on halunnut jonkun ihmisen poistuvan läheisyydestään. Kokenut pakokauhua ja pahaa oloa tiettyjen henkilöiden läheisyydessä ja paikalla ollessa. Kuinka paljon voimmekaan vaikuttaa toisten ihmisten olemiseen. Aivan liian paljon, varsinkin jos vaikutus on yhä näin selkeä. Kahdenkymmen vuoden jälkeenkin, hirvittävää törmätä moiseen tunteeseen, joka puski alitajunnasta esiin. Toisaalta nyt kun asiaa ajattelen, tämä oli seminaarissa tullut tärkeä opetus, joka ei kuulunut opetussuunitelmaan. Oivallukseni kautta käännän tämän vahvuudekseni. Minulla on oikeus ja syitä kuunnella itseäni. Ollaan siis enkeleitä toisillemme, eikä anneta liskojen meitä tukahduttaa.
Hyvää liskovapaata loppuyötä kaikille, anna alitajuntasi laulaa, jos sitä laulattaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti