KKK!!!

KKK!!! Kannatti Kyylän Kilahtaa! Pahamainen kun sattuneesta syystä olen, niin olen jälleen kilahdellut. Parasta on tietenkin se, että kilahdus on tuottanut positiivista tulosta. Eli kyyläys kannattaa ja kilahtelu myös.
   Tuo Kelan päätös, josta vaahtosin aikaisemmin, on nyt kumottu. Tarina on taas pitkä, mutta kyyläyksestäni johtuen siihen löytyi selitys. Aikaisemmat lokakuun korvaukset minulle maksettiin 30. lokakuuta saakka. Seuraavat ja nämä uudet laskennat alkaen 1.11. Eli olen laittanut maanantaina Kelalle kiitosviestiä, että marraskuutakin on jo käsitelty, ensimmäsitä kertaa noin niin kuin aikataulussa ja antamieni marraskuun ennakkotietojen perusteella. Itse asiassa todella hyvissä ajoin. Samassa kysäisin myös missäköhän lokakuun viimeisen päivän korvaus on, miksi sen yli on pompattu? Siinäpä se! Onneksi minulle joutilaalle tuo yhdenkin puuttuvan päivän korvaus aiheuttaa kyyläyksen, joka korjaakin sitten koko ongelman. Juuri tämä yhden päivän hyppäys pompautti minut pois koko järjestelmästä ja minut laskettiin uudelleen järjestelmään marraskuun alusta, niillä huonommilla tuloilla. Eli inhimillistä, sillä virkailija oli naputellut päätöksen 30.10. saakka ja sen jälkeen siirtänyt virkasisarelleen ja ohjeistanut, että ota marraskuusta lähtien kyseinen tapaus käsittelyyn... Sain sähköpostin tuosta unohdetun päivän korjauksesta ja pahoittelut. Näinpä sitten tämän valitukseni tein suoraan samaiselle käsittelijälle. Viisi minuuttia ja hän soitti, pahoitteli tapahtunutta ja sanoi virheen sattuneen heille. Nyt rahaa tulee taas ovistakin!!!! Ha haa, se virhe korjattiin oitis. Mikä huojennus, mutta yhä syömme siitä huolimatta jauhelihaa, kierrätämme, teemme ahkerasti kotiruokaa ja leikkaan varpaankynteni itse. ;)
   Tulin juuri kuviskerhosta, tänään oli ensimmäinen kerta. Vernan kaveri oli lähettänyt minulle vielä terveisiä: "Sun äitis on mukava, vitsikäs ja kannustava..." Tuonkin kun saisi jälleen kirjallisena, sillä en kauhean huumorintajuiseksi, mukavaksi tai kannustavaksi itseäni ole pirttihirmuna tuntenut. Kuinka paljon yhdeksän vuotiaan sanat voivatkaan kannustaa itseäkin, lämmitti ihanasti. Oppilaita oli seitsemäntoista, aika huima aloitusmäärä, mutta eiköhän se tuosta tasaannu. Oli kivaa, aika meni nopeasti ja lapset sottasivat naamat kirjavina. Hitsin aitoja, mutta niin monella oli käsitys, ettei osaa tehdä mitään tai ei osaa piirtää. Mutta siitäkin huolimatta lopulta syntyi kaunista jälkeä, kun vähän avitti. Niin ja vähän rohkaisi ja kannusti.
   Saunaremppa valmistuu kovaa vauhtia, Reetta ja Tessa ovat jopa sulassa sovussa apureina. Minä kerkesin huushollin imuroida ja muutenkin pinnasta fiksailla. Reetta ja Pasi lähtivät ostamaan lisää lautoja, unohtaen takaoven sepposen selälleen. Fanny tuli kotiin ja heti kilahti hälytyskellot: "Missä pikkukissa?" Juuri kuuro pikkuisemme! Siinä säntäilimme kissoja laskien, paniikissa, kuuroa huutaen. Tollo makasi onnessaan umpiunessa ja toista ei missään. Lopulta Fanny löysi Vienon Mökömajan terassilta penkin alta vapisten. Saimme kissaneidin sisälle, kunnes se otti jälleen ovenraosta jalat alleen ja karkasi. Minä säntäsin talon läpi, muka eteen, kun se näytti kaartavan etupihalle. Lopulta saimme sen kiinni naapurin terassilta. Hitsi, kuinka rimpuili ja yritti päästä uudelleen irti. Mokomaki. Rinnassa pumputti siinä vaiheessa ihmisemolla ja kissalapsella. Nyt pitää taas olla terävänä, jotta ei ulkoilma viettele pientä. Se on sitten ketterä tuossa asiassa, liukas liikkuinen ja salama. Nyt hoidan pöperöt pöytään ja olen leppoinen äityli. Mutta kannatti kilahtaa, tein sen ihan rakentavasti ja ystävällisesti. En todellakaan räyhäten, onneksi en, koska homma korjaantui noinkin helposti.
   Miksiköhän sairaalasta ei ole kuulunut puhelua...? Sitäpä jäänkin odottelemaan.

P.s. Tähän nostalgiabläjäys... Vuonna 1985-1986 olen asunut/opiskellut/itseäni etsinyt/oppinut/sivistynyt/valmistunut Kalajoen kristillisessä kansanopistossa. Tuolloin harrastettiin vielä sellaista manuaalipostitusta. Siis ihan käsin kirjoitettiin omalla käsialalla kirje, oikealle paperille, joka sitten ihan vietiin kuoreen suljettuna oikean postin kuljetettavaksi ja sitä odotettiin ihan pari päivää lähetyksestä... Silloin kuoressani luki Tiina (silloinen sukunimi), KKK ( Kalajoen Kristillinen Kansanopisto), Kasarmintie 2, 85100 Kalajoki. Montako K:ta löysit?