TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 6. marraskuuta 2012

EIKÖHÄN HIUKAN KEVENNETÄ...

Olenkin maininnut, että olemme viettäneet jälleen Halloweenit. Niin, jo kolmannet tälle erää. Tässäpä muutama kuva "keventämään" tunnelmia... Sitten alkaakin pikkujoulukausi!
Kaverin sanojen mukaan: "Hylje, joka on juuttunut verkkoon..."
Äitinsä lapsi, kun luut näkyy...
Yllätetty!
Zuloinen Zombi
Jäi edellisisitä pirskeistä, kukaan ei muista kuka se oli...
Kannattaa maalata kestohymy naamalle.
Terävä tikkari suussa, kun veri valuu....
Jihaa
Kauhujen talosta kurkkiva pikkuhöyry.

Onko se kateutta, joka vihertää?
Biologinen sisareni, pikkusisareni. Yhdennäköisyyttä?
Vanha Väsynyt Vamppi, joka luulee olevansa Supersankari.
Viisaita neuvoja jakeleva vastuullinen vanhempi, jota lapset uskoo ja kuuntelee.


Tanssinpyörteissä

Vauhdinhurmaa.

Tätä en kyllä halua sukulaisekseni tunnustaa!

Tukka silmillä, lastemme isä.






Hyytävän kivaa!


Isot naisien ja pienet niiden toisien.


Upeat vanhemmat, kasvattajat ja huoltajat!
Kyllä lapsilla on hyvä olla!

Aito.




Kukakokahan?

Että tällä lailla. Yritä ymmärtää, olenhan sanonut että kontrastit ovat voimakkaat meidän huushollissa. Raskas arki vaatii raskaahkot huvit.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti