"Kuis sun pää voi ja Tollon alapää voi?" Eho, eho! Vannepää, yläpää, alapää, luupää, pörröpää, tyhjäpää, nuppi, puupää, läskipää, taulapää, peräpää, sekopää, kusipää, tappi. Siinäpä muutama määritelmä päälle, vaihtelee siis tarvittaessa. Tuosta voi valita pään aina sopivaan lähtöön, tänään tunnen olevani huojuva taulapää. Niin, ihan vain koska tuntuu, että taas tulee kaikkea niin, etten mukana ehdi muuta kuin huojua. Silleen taulapäänä, hölömönä, jotenkin tyhjänpanttina mutta aikataulutettuna. Luulen jopa olevani tärkeä, mutta kuitenkin pohjasakkaa. Maailma ja yhteiskunta pyörii tasan ilman minun tehokkuuttani, mutta pyöriikö huusholli ja perhe. Toisaalta kauhulla ajattelen, josko meitsi prakaa nuppinsa johdosta, niin kuinka tämä huusholli sitten pyörii. Tai huomaako kukaan edes tyhjänpäiväisen tyhjäpäisen taulapään prakaamista? Voikohan Ukkokulta saada minusta omaishoidontukea ja muita korvauksia? Vähäkö olisi helppoa elämää, siis prakanneella, Ukkokullalla tuskin.
Aamulla olemme käyneet labrassa, Reetan alustavasti kuullut arvot olivat loistavat. Toivottavasti sairaalatkin tulkitsevat samoin, niinkuin mammapolo omassa nupissaan. Niin, että saisimme olla kotosalla, ilman suurempia paineita. Uutta paineentynkää aiheuttaa Fannyn pitkittynyt yskä, alkoi kesäkuussa ja yhä porskuttaa. Kävimme kokeissa ja röntgenissä viikko sitten ja aamulla minulla oli sitten soittoaika tämän asian tiimoilta. Fannyn kanssa nuo labrakeikatkin ovat haasteellisempia, kun tajunnantaso heilahtelee moneen kertaan. Onneksi viime viikolla kuulemma piikkikammo helpotti, mutta jälkiajattelu pyörrytti. Siinä sitten otimme lukua penkeillä maaten ja hiljakseen käynnistyimme. Nyt siis uudelleen labraa ensi viikolla ja sitten puhallustestejä ja astmatestejä. Eli jälleen uutta taulukointia, nyt puhallustestien tuloksia. Siihen omien paineiden taulukoinnit ja Reetan tilastot. Jihaa, tätäkö olen taas kaivannut? Lapsena tykkäsin leikkiä konttorirottaa ja pitää tilastoja, mutta en minä ihan nyt tällaisia tilastoja haluaisi tehdä. Ukkokulta pomppasi keväällä sokereista, onneksi hän hoitaa omat tilastonsa, eikä minun siitä tarvitse huolehtia.
Eilen omaishoitajien vesijumpan jälkeen siinä uiskennellessa vilahti nuppini taas pimeäksi. Huippasi kunnolla, tuli kaakeleita nojailtua. Niitä oli paljon ja valkoisia. Säikäytti hiukan. Illalla menin kuitenkin pallojumppaan ja kuntotanssiin, siellä meni käsittääkseni ihan hyvin. Viimeinen latautuminen oli joogassa, eikös se ole nyt paras vaihtoehto paineiden laskulle. Rauhoittumista, syvää hengittelyä ja venytyksiä. Oli kyllä kiva päivä liikkumisten osalta. Ja oli illalla niin rento ja paineeton. Nuppini kesti jopa saunomista.
Mutta nyt yksi aikataulu vaatii jälleen juoksemista. Unohdin aamulla hankkia itselleni myös ne särkyjysärilääkkeet, eli uusi keikka apteekkiinkin pitää tehdä. Olen siis kaikessa myös harvapää, saattaa jokin itseensä liittyvä seikka vallan unohtua. Myös ompelukoneemme saapui lääkäristä, eli sehän tietää jälleen taukoamatonta pärinää ja muutamia uusia kasseja. Eli tilanne ilmeisesti kaikin puolin hallinnassa, luotan sanontaan "Mikäpä pahan tappas." Tarkoitan tällä pahalla itseäni, joten enköhän keiku pienestä huippaisusta huolimatta, nythän osaan kuitenkin jo lukea mikä keikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti