Tässä vaihteeksi odottelen, siis odotan, että yhteiskunta herää. Pitää nääs juosta muutama asia aamusta, päivällä ja iltapäivällä. Jos jättää kaikki juostavat iltapäivään, niin tulee pian hoppu. Eikä ehi kaikkia juoksemaan, sillä kaikkihan ei aina napsahda omalla napakalla aikataululla. Aikataululla, joka on siis minun nupissani, ei suinkaan muiden.
Odotan myös, että papalaroidut hiukseni kuivuvat, jotta pääsen menemään. Yö, kuinka hyvin nukuimmekaan koko porukka. Tuo hyvä uni on kyllä niin tärkeä juttu meidän perheessä. Reettakin nukkuu todella levollisesti. Liekö viime viikolla saadut hoidot ja hypnoosi osittain rentouttaneet neitiä. Eilenkin aamulla Reetta itsekin ihmetteli, kuinka helposti uni tuli ja kuinka hyvää se oli. Oli syy ja seuraus mikä tahansa, niin ihana kun lapsikin voi edes hetkittäin relata. Kyllä se Reetankin alitajunta on jatkuvasti ollut niin kovilla, että soisin hiukan kepeyttä siihenkin suuntaan. Itseänikin mietin koko ajan, kuinka olenkaan näin levollinen. Ihana olla, ei sen puoleen.
Toisaalta, koko tähän astinen vuotemme on mennyt enemmän kuin oppikirjan mukaan. Siis itse olen ollut koko ajan ollut huolissaan, kun kaikki on niin kauhean hyvin ja helppoa. Siis onko se edes mahdollista, että asiat voisivat mennä niin kauhean hyvin. Itsestä tuntuu, että tämä värähtelevä ylläri on jotenkin ollut odotettavissa, sillä kaikki on ollut niin loistavaa. Olen myös kauhean paljon miettinyt sitä, mitäkö olen oppinut viimeisen vuoden aikana. Olenko oppinut yhtään mitään, mitä minulle on tarkoitus opettaa. Olen siis analysoinut ja pähkännyt ristiriitaisesti tilannettamme. Voiko homma olla naps vaan hoidettu ja lämästään ns. normaali elämä käteen. Itsellä on koko ajan ollut tunne, ettei passaa liikaa siihen tuudittautua. Eli itselle värisevä lyppi ei ole yllätys, sillä syöpälasten vanhempana tiedämme, että se voi olla koska vaan ja sitähän tässä on pelätty. Välillä tosin tuntuu, etteivät muut ihan oikeasti ole vielä näiden kahdenkaan vuoden aikana tajunneet, millaista rulettia pelaamme. Ei tähän asiaan naps vaan ole ratkaisua, tämä on hiivatin hidas prosessi. Niin mielelläni kuin minä sen naps vaan-ratkaisun napsauttaisin. Naps vaan, terve, hyvää elämää!
Nyt pyykkikone linkoilee, saan pyykit kuivumaan ennen kuin säntään yhteiskuntaan. Naps vaan muutama homma jo purkissa tällekin aamulle, ihan hyvä tahti...
Kello on puoli kolme yöllä ja heräsin vessaan. Nappasin kuitenkin puhelimen pöydältä ja kurkkasin tänne jostain syystä näin keskellä yötä ja ekaa kertaa viikkoon. Ja mitä on vastassa!! Voi hyvä Luoja ja samaan syssyyn helvetti! Miten voi olla mahdollista ja toisaalta tidämme että nämä juuri ovat niitä meidän jokaisen kohdalla. Mikä teidän sijainti on nyt? Oulu? Lähetän valtavat määrät voimia ja tsemppiä sinne! Kädet ristiin ja kaikki pahat pois!!! Halaus!
VastaaPoista