TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

VAUHKONA

Miten ihan viikonloppu takana; ikimuistoinen, ainutlaatuinen, hykerryttävä ja myötäonnellinen. Meitä suosi sää, tunnelma ja porukka. Saimme aikaiseksi ihanat polttarit. Niin ja tälleen kaason näkökulmasta on huojentavaa, että kuulemma saan jatkaa kaasona. Enpä kerro itse polttareista suurempia yksityiskohtia, mutta avaan hiukan mitä omassa mielessä vilahteli ja tapahtui käsikirjoituksen ulkopuolelta.


   Uni, se odotatutti, oli todella lyhyttä ja yhtä tyhjän kanssa. Näinpä sitten poukkoilin vauhkona sieltä unen rajamaastosta todellisuuteen. Niin mitäköhän voi tehdä yön hiljaisina tunteina. Ulkoilin, hiukan ajattelin, laskin sääskiä, luin kirjaa, välillä vauhkoilin, tein jalkahoidon. Yritin saada varpaista maalit pois ja vähän pehmeyttä niihin. Ystäväni löysi minut saunanlauteilta aamuyöllä kirjaa lukien ja jalkahoitoa tehden. Ilme oli näkemisen arvoinen, niinpä juuri, siellähän ihmisen kuuluu yöllä ollakin. Näinpä keitimme kahvit ja lähdimme katsomaan auringonnousua merenrannalle. Aivan mieletön, täydellinen ajoitus. Tyyni meri, kaikki taivaankannen loistavat värit, lokkien kirkuna ja loputon hiekkaranta. Upea kokemus.

Ajelua ja aamun tunnelmia haistellen. Päädyin jopa pulloja keräämään, sillä ojanpientareet ja maasto kukki kierrätyspulloista. Saimme bensarahat aamuajelulle moisella kerättyä... Todella fiksua, ekologista ja vastuullista touhua aamuyöllä. Tekaisimme ja viimeistelimme myös hääkoristelut toisiin häihin ja sitä rataa. Illan kruunasi, kun pääsin tanssimaan pitkästä aikaa. Tarvin niin tuota tanssi- ja musiikkiterapiaa. Silloin ei vauhkoilla eikä huolet paina kun musiikki vie ja voi liidellä. Ihana tunne, kaiken vauhkoamisen keskellä voin sen kuitenkin saavuttaa. Sekin on vauhkolle ihana tunne.
   Tänään alkoi vauhkoileva todellisuus sitten kiertämään yhä tiiviimmin kehää mieleni ympärillä. Kun käsikirjoitus loppuu ja vauhko elämä alkaa. Univajeesta johtuen olen ollut "siinä rajalla" pitkin päivää, sykleissä vaukona ja unessa, kunnes taas vauhkoonnun. Mutta tätähän tämä. Minä niin tarvin vauhkonakin huuhaaprojekteja, jotten ehdi liikaa ajattelemaan. Sehän se vasta kauheaa olisi, jos ehtisin vielä enemmän ajattelemaan. Ajattele nyt! Olen ollut sellainen aina. Mainittakoon tuplaraskaus. Kun sain keskenmenon, eli tripla tuli kesken, niin minulle toitotettiin koko ajan että kyseessä on riskiraskaus. Tarkkaa syynäämistä ja kontrolleja. Niinpä meikä sitten teki kaikkea muuta, jottei olisi tarvinnut raskaudesta vauhkota. Tein paljon töitä, puuhasin jatkuvasti isompien kanssa. Minulla oli sille syksylle kaksi näyttelyä ja lukuisia kursseja. Niin ne muksut pysyivät ja kehittyivät kontrolli, viikko ja kuukausi kerrallaan. Vauhkoamisesta huolimatta. Eli mikäli sinusta tuntuu, etten tajua pysähtyä todellisuuteen, niin se ei ole minun tapaistani. Pian tulee kauhean vauhko pysähtyminen, jos niinkuin oikein ajatuksella pysähtyy. Kyllä tässä savotassa on pysäytettykin. Mutta aina kun mahdollista anna itselleni luvan virrata, huuhailla ja puuhata. Se on minulle erittäin vahva pinnalla pitävä voima.
   Nyt Reetalla on hiostava olo, jotenkin näyttää kaipaavan mamman kainaloa. Ihmekös tuo, olenhan ollut kaksi yötä hunningolla... Otan lapseni kainaloon ja hyvää yötä.

1 kommentti: