HIDASTIMIA JA VÄHÄN MUUTAKIN

Kauhealla vauhdilla jälleen aikaratas raksuttaa. Ajattelin naputella viimeisimpiä kuulumisia, ihan nopeasti vaan. Sillä kunhan neiti tuosta herää, on aikataulumme jälleen napakka.
   Keskiviikkoaamussa menemme, kello lähenee kahdeksaa. Heräsin, kävin suihkussa, juon kahvia ja ajatuksiani kelailen. Reetta nukkuu todella hyvin. Päällimmäisenä fiiliksenä itsellä on hyvä olo ja hyvä mieli, kaikesta. Ja kaikesta huolimatta. Aamu tuntuu alkavan valolla ja positiivisuudella. Hirmusen hyvä tapa aloittaa päivä!

   Mietin, milloinka viimeksi kirjoitinkaan, tsekkasin sehän oli sunnuntaina. Monta asiaa on taas tapahtunut näissäkin päivissä. Ollaanhan jo keskiviikossa. Maanantaina palasimme siis osastolle. Selkään annettavaa lääkettä ja nukutusta varten. Nukkumatti saapuu osasotolle  aina yhden pintaan, ellei sitten ole myöhässä. On muitakin selkälääkkeen saajia, joten pienemmät menee yleensä Reetan ohi, kun tuo neiti isoksi luokitellaan. Linja-autoissa tosin kuskit kyselee ikää, kun lastenlipulla voi matkustaa 7-17 vuotiaat. Mietimmekin, eikö ihan oikeasti ole nähtävissä mihin ikähaarukkaan neiti kuuluu? Olen sanonut joillekin, että taitaa olla just alle 17... Pahintahan tässä on se, etten aina itse muista ikää, yhdessäkin paikassa sulavasti kuulemma valehtelin 11, sain kuulla sen paluumatkalla pyörällessä. Se on pientä, kunhan muistan missä pitää olla ja milloin.
   Selkälääke annetaan siis kevyessä humautuksessa, nukutuksessa. Lääke pistetään tarkasti tiettyyn kohtaan, alaselkään nikamien väliin selkäytimeen ja ennen lääkettä otetaan se likvornäyte. Lääkkeen antamisen jälkeen pitää olla makuullaan, paikallaan ja pää alaspäin tunnin ajan. Se tunti on välillä raivostuttava; asento, nälkä ja liikkumattomuus. Reetta toivoikin nukkumatilta täsmällistä tunnin humautusta, jottei tarvitse maata hereillään. Yleensä Reetta herää vartissa. Tämä siis toistuu ma ja to. Nytkin minun piti sännätä porowrappia ostamaan, sillä se oli kuulemma juuri se mitä nälkäkiukussa teki mieli. Löysin, onneksi yhden, kanttiinin takajääkaapista. Huh! Kun Reetta saa syödyksi ja nousta sängystä lähdemme kuin hauki rannasta. Nyt tulimme asunnolle huilaileen, minä huilasin ja neidillä olisi sen sata visiota ajankuluksi. Mutta kun kaikelle on noita maallisiakin rajoitteita, ei rahat riitä joka päivä törsäilyyn ja ravintoloissa syömiseen. Viikonloppuna kun harrastimme elokuvia, ravintoloita, kiertelyä ja ajanvietteitä. Turistelimme, sillä ilmat olivat loistavat. Turisteille tuskin noin paljon pyöräiltyjä kilometrejä tulee, kun suhasimme ees taas ja mutkan kautta lukuisia kertoja päivässä. Mutkan kautta lähinnä siitä syystä, että eksymme tuon tuostakin, mutta menköön sekin hyötylikunnan piikkiin. Eksymisenkin olemme tehneet nauraen ja aidosti hämmästellen, aha tässäkös me olemmekin ja piti olla ihan eri paikassa, lopulta kun tutun maamerkin löydämme.
   Kun minä huilailin, Reetta virkkasi. Sain puhelun lääkäriltä neljän aikaan. Annetut keksushermostolääkkeet ovat toimneet loistavasti, likvorarvo oli laksenut nyt 35:een, lähtölukema viikkoa aikaisemmmin yli 2200... Lääkäri halusi sen heti minulle soittaa! Kuulin sen innon ja vauhdin, toivon puhelimitsekin. Mielettömän hieno puhelu ja uutinen, sitten minä vasta maitohapoille valahdinkin. Olin aivan voimaton, huojennuksesta. Samanaikaisesti Reetta oksensi, mietin jälleen syytä. Kysyin helpottiko hänenkin stressinsä kun kuuli hyvät uutiset? Vastaus kuului näin " Ei minulla mitään sterssiä oo..." Hyvä jos ei ole, stressiä meinaan, ihme sissi. Minä olin lahanana lopuillan ja Reetta niin virtaa täysi, ettei meinannut nahoissaan pysyä.
   Virtainen pikkunaisemme on siis hyödyntänyt vapaa-aikansa virkaten ja kutoen. Viikonloppuna valmistui säärystimet, kaulahuivi ja kynsikkäät. Olemme siis muutaman lankakerän jo hankkineet ja asusteiksi veivanneet. Harmi vaan kun maanantaina oli kesäkeli ja piti noihin uusiin lämpimiin pukeutua, kuumahan siinä tuli. Mutta nyt neiti on vetänyt säärystimissä ja T-paidassa. Sitten olemme miettineet mitä ne tuotokset on, jos liikaa kutoo. Säärystimestä tulee polvistin. Polvistimesta tulee reisitin. Reisitin muuttuu pyllistimeksi. Entäs sitten nuo käsiin laitettavat kynsikkäät, nehän ovat tavallaan hihoja. Reetta mietti onko se sitten hihatin, pohojalaisittain hijastin, sen kun muuttaa sisvistyssanaksi niin hidastin. Eli tässä loogiisuudella Reetta aikoi minullekin hidastimet virkata, ainakin kainaloihin saakka. Tästähän voi vetää johtopäätöksen hermosäryistä, kädet ja olotila ovat hyvät, kun pystyy käsitöitä tekemään. Hieno mittari!
   Mutta toissayöhön. Neiti heräsi kolmen aikaan, sanoi kuumeen alkavan nousta. 37.3, nyt meillä on mittarikin. Annnoin heti pronaxenia, mutta sepä ei tuntunut auttavan, on kuulemma hidas ja pitkävaikutteinen. Kuudelta tilasin meille taksin, kuume oli 38.4. Taksia odotimme, kun se veti sata lasissa ohitsemme vaikka kuinka huidoimme. Soitin taksikeskukseen, että käskeä se auto takaisin. Olikin naputeltu nolla talonnumeron perään, eli ohihan se... Osastolla otettiin labrat ja pistettiin eristykseen. Päivystäjäkin kävi. Vakuuttelin tämän johtuvan selkälääkkeestä, vaikka sen ei kuulemma pitäsi kuumetta nostaa... Reetta kun sanoo, että samaan aikaan tuntuu aina päässä kipua (kihelmöintiä), samassa kohtaa kun kuumepiikki tulee. Maallikkona haluan tämänkin asian nähdä näin, että nyt se keksushermosto puhdistuu ja selkälääke saavuttaa määränpäänsä ja toimii. Olihan tästä todiste saatu testitulos, edellinen kuumepiikki oli silloin pe-la välisenä yönä... Eihän oppikirjoista tuota(kaan) teoriaa löydy, mutta näin näen ja koen, kuumepiikin positiivisuuden. Jos sitäki alkaisi pelkäämään, sehän olisi kauheaa. Eikä neiti ole muuten sairas, terve kuin pukki. Eli eristys peruttiin ja hiukan varoen teoriaani suhtauduttiin, meidät päästettiin pois huoneesta tiistaina puolen päivän jälkeen. Labrat tosin olivat nyt muuttaneet muotoaan ja minulla menee taas hetki niitä sulatellessa. Edellisellä viikolla en edes kysynyt, missä mennään, sillä likvorarvon selätyksessä moni muu asia tulee romuttumaan. Eli solukuoppa lähenee, viikko sitten tiistain sytostaatin tehot alkavat näkyä nyt. Hb 100, leukkarit 2,5 (kuulemma nousseet edellispäivästä), trompparit 68. Kauhean alhaiset, mutta tuohan on tiedossa. Mutta nyt kun trompparit ovat laskeneet ei saa käyttää buranajohdannaisia särky-kuumelääkkeitä. Alat puolestaan ovat sytostaateista johtuen yli 500, eli parasetamolijohdannaiset ovat kiellettyjä... Eli seuraavan kerran jos kuumeeseen tarvitaan jotain, se pitää mennä ottamaan tippana, joku uusi lääke lähes dynastialta se kuulosti. Olemmekin seuraavaan kuumepiikkiin jo asennoituneet, se tulee perjantaina aamuyöstä, koska selkälääke on torstaina. Kuume laskee myös itsekseen, niin eilenkin, kymmeneltä oli normilämpö. Mutta onhan se paha olla siinä piikin kourissa. Näin...
   Eilen kävelimme leipomolle, josta Reetta on nähnyt televisiossa kilpailujuttuja. Piti päästä maistelemaan ja inspiroitumaan. Sieltä kävelimme asunnolle, kun aamulla ajoimme taksilla, niin pyörät olivat tavallaan väärässä paikassa. Kohta olimme jo linja-autossa ja matkalla kaupungille. Sushia, sitä on harrastettu jo kolmesti, koska pian iskee vähämikrobiset ruokarajoitukset ja moni asia on sen jälkeen kiellettyjen listalla. Myös homejuustoja on mennyt, Reetta syö niitä suolakeksien ja omenahillon kanssa. Kolme uutta lankakerää ja uusia ideoita oli saldo kaupungilla käynnistä. Seitsemästä yhdeksään olin tanssimassa salsaa. Reetta oli mukana ja virkkasi virnistellen. Salsa teki hyvää sielulle, rangalle ja olemukselle. Nyt huutaa liikunnasta hyvällä tavalla lihakset, sain salsakiksini, jopa osasin. Pyöräilimme sitten illalla yhdeksän jälkeen asunnolle. Neiti oli niin kaunis, hyväntuulinen ja positiivinen, kun ajeli takki liehuen illan hämärissä. Mistään ei näy päälle päin mitään, ei moni uskoisi, mitä sekin vuorokausi oli pitänyt sisällään. Onneksi meillä ja varsinkin Reetalla on loistava kyky jättää taakseen ikävät asiat. Illalla neiti virkkasi vielä hymyssä suin ja kertoi noita tarinoitaan. Ei siis ihme jos uni maistaa. Tässä meni nyt tunti, kymmeneltä pistäisi olla osastolla. Stoossi, opettaja, yhdeltätoista hammaslääkäri ja 12.30 näköhermojen tutkimus. Se on määrätty kontrolliksi jo silloin kevään tutkimusten yhteydessä. Ei kun herättämään neiti ja menoksi, aurinko jatkaa paistamistaan...