AAMUPÄHKINÄT

Ilmeisesti tämä on hyvä hetki avata kone ja kirjoittaa jotain, aamuseitsemän ja -kahdeksan välillä. Minä juon kahvia ja pureskelen aamupähkinöitä. Sellaisia oikeita ja ajatuksellisia pähkinöitä. Reetta nukkuu, vielä. Yhdeksältä pitää olla tromppareita tankkaamassa. Eiliset arvot olivat trompparit 47, Hb 105 ja leukkarit 1 ja jotain... Eli tromppareita tankataan ennen nukutusta, koska ennen selkälääkettä niiden kuuluu olla tietyllä tasolla, jota en vielä numeraalisesti osaa määrittää. Laskussa kun olivat, niin varmasti laskevat yhä, yleinen tankkausraja on 20, Hb 80.
   Eilinen siis meni aikataulutetun napakasti, mutta loistavasti. Hammaslääkäriin ja näköhermotutkimukseen pääsimme suoraan, jopa muutamaa minuuttia ennen aikaa, kunhan kävelimme sisään. Hammaslääkäri on tyytyväinen kalustoon. Yksi hammas heiluu, on putoamaisillaan, on ollut nyt pari-kolme viikkoa, odotetaan sen putoamista itsekseen. Solukuopassa ei pahemmin toimenpiteitä harrasteta, sillä se saattaa aiheuttaa tulehduksen ja vaatii antibiootit, eikä turhaan kannata sellaisille altistaa. Kun hammas putoaa itsekseen, ien kuulemma sopeutuu ja muuttuu sen mukana, joten siihen ei mekaanisesti kosketa. Etuhampaissa todettu eroosio on jäänyt sille asteelle, millä se olikin silloin kun se tuli. Peukkuja tuli hampaista, ennen Saksaa tsekataan vielä uudelleen ja otetaan kuvat.
   Osastolle kun menimme, kimppuumme kävi sen viisi ihmistä. Lääkettä, opettajaa, kakkakyselyä, cvk:n juurenhoitotenttausta, kontrolleja, hampurilaistilausta, kuumepiikkikyselyjä, harjoittelijaa, labroja... On tavallaan kauheaa, kun se todellisuus iskee ja käy aina niin hyökynä päälle. Me kyllä ilmoitamme vähemmmilläkin tenttauksilla kakan, pissan, mahdolliset ongelmat ja fyysiset jaksamiset. Olemmeko jotain joskus jättäneet ilmoittamatta? Tiistai oli cvk:n juuren puhdistupäivä ja tiesimme sen kyllä. Odotimme kuitenkin mielellämme keskiviikkoon, jotta sitäkään emme kireellä pilaisi. Ja silloin sai kastua myös selässä oleva selkälääkereikä. Pääsimme vähemmillä suojateippauksilla. Nyt tuo cvk on ollut myös sen parisen viikkoa, joten sitäkään ei enää tarvitse peittää suihkuun. Tiesimme myös että eilisissä näköhermotutkimuksissa päähän laitetaan anturit pastalla, joten hiustenpesukin on aiheellista. Näinpä sitten eilen illalla neiti pystyi ottamaan ilon irti ilman teippauksia ja aikatauluja suihkussakin käynnistä, miksi en sitä sallisi. Meille sanottiin myös että olemme kiireisiä. Noh, eilisen aikataulujen valossa kyllä. Infektioeristysten ja tulevien rajoitusten ja loistavan ilman rajoissa kyllä. Miksi meitä yritettäisiin lamauttaa ja lannistaa, jos kerran neiti jaksaa ja voi hyvin. Emme ole myöskään mitään kaupunkilaissieluja, joten näissä ympyröissä pyöriminen on lähinnä pakkopullaa. Mutta otamme nämäkin päivät positiivisten kokemusten kautta, yritämme kääntää ja käännämme kaiken hyödyksi ja kokemuksiksi, jotka muuten jäisi kokematta. Niin monta kertaa olemme jo sen kopin kokeneet, tiedämme kyllä mitä on edessä, kun ollaan letkuissa ja ollaan heikomalla hapella. Tiedämme mitä on olla lyhyessä napanuorassa... Kun nyt neidin happi- ja vireystaso on hyvä, annan olla ja porskuttaa. Tuokin typy on kivempi matkaumppani naama virneessä kun kireänä. Olen sitä itsekin. Olemme myös osatolla aina silloin kuin on sovittu, vihaamme myöhästelemistä, joten ei pitäisi siitäkään olla sanomista. Mutta eiväthän kaikki ilmeisesti tiedä mitä jonkun hoitajan kanssa on sovittu, kun ihmisillä on eri työtehtävät ja työnkuvat. Huonehan on siis suurimman ajan tyhjillään, mutta kas kummaa pitää yleensä siivota justiin silloin kun Reetta on paikalla. Olen sitä kyllä joskus sanonutkin, tai sitten aamulla roskat pitää kolisten ottaa tyhjistä roskiksista kun lapsi on parhaassa unessa. Välillä tuntuu, että eikö voisi antaa unirauhaa, onko niiden kolmen roskiksessa olevan paperin vuoksi herätettävä lapsi.  Tällä hetkellä osatolla on myös suhteellisen vähän lapsia, joten aikatuluissa on pelivaraa, ei siis ole pakko kiireellä siivota jokaista huonetta. Minusta kun uni on niin äärimmäisen tärkeä asia, koen että hyvä uni myös hoitaa...
   Havainnoimme aika paljon asioita ympärillämme, monta kertaa puhumattakin. Tiedän Reetan ilmeestä mitä hän ajattelee tai minkä asian havainnoi. Onhan se järkyttävää, olla pikkasen niin kuin samoilla taajuuksilla taukoamatta. Mutta on se myös hauskaakin, toisaalta. Me puheliaat ihmiset olemme useinkin puhumatta, pelkkä silmäys riittää ja tiedämme toistemme ajatukset. Reetta oli kuulemma siellä salsakursseillakin seurannut tanssimista, katsonut kenen kanssa onnistuu ja kuka osaa. Lähinnä siis miesten taitoihin oli perehtynyt, kun miehet tanssivat ulkoringissä ja samoilla paikoilla. Kuulemma minun äänekäs naurunrätkätys oli välillä kuulunut. Naurattihan se ja oli hauskaakin, enkä minä varmaan nyt niin kauhean isosti rätkättänyt, mutta minun naurun lapsi tunnisti. Tanssituttasi niin vielä lisääkin, mutta tuleva kelenteri näyttää siltä, että olen aina eri paikassa tai paikkakunnalla kun olisi kurssit jossain. Monille kursseille pitäisi ostaa myös koko kurssi, sarjalippu, enkähän siihenkään voi sitoutua. Kun en tiedä missä olen ja pääsenkö.
   Onhan tässä taas, kaikenlaista. Kello on nyt himpun yli kahdeksan. Ysiksi on trompparit tilattu. On aika herätellä neiti, puoli ysin pintaan jos herättäisi. Nälkää kokevana mahdollisimman myöhään, on taktiikkani. Tänään olemme aika tapisti siis osastolla, tippa, tankkaus, stoossi ja selkälääke nukutuksineen. Tänään toivottavasti pääsemme vähemmällä tenttauksella, sillä neiti ottaa niin hermot, kun kaikki hyökyy kerralla. Se ilme on niin viiltävän tiukka, kun neiti päättää olla puhumatta, mitään. Yleensä anelen siinä vaiheessa aikalisän lapseni puolesta, ettei sanainen arkku repeäisi ja painokelvoton hepuli pääsisi ulos. Yritän opettaa, että kohtelias voi olla ja sanoa nätiskin, ei tarvitse raivota. Mutta toisaalta onhan tärkeää raivotakin, pistäppä kohdallesi. Paha jos nekin paukut jättää sisälle, kun omaa itsenäisyyttä kahlitaan, kytätään ja kyylätään joka puolelta. Inhimillenen yksilöllisyys on niin tärkeää säilyttää aina ja kaikilla. Reetta tietää myös tämän päivän ohjelman, mitä kuvotuksia ja kiukkuja on tulollaan. Jännittäähän myös aiheutuuko selkälääkkeestä kuumepiikkiä ensi yönä. Millaisen ja miten se selätetään. Lounaskutsukin olisi, mutta kun tuo selkälääke ja nukutus saattaa venähtää, meneekö lounasaika ohitse. Nukutus aiheuttaa myös kuvotusta ja oksentelua, sekään ei ole kiva.
   Mutta nyt alan kutittelemaan lapseni hereilleen ja lähdemme pyöräilemaan. Itsekin heilun vielä yöpaidassa ja tukka sekaisin, pitää ehkä muutama korjausliike senkin suhteen tehdä. Aamupähkinäni syön siis lapselta salaa, jottei nälkäinen hermostuisi. Kourallinen ja rouskutus rouskutus... Tulkoon päivästä hyvä!!!  Kaikille teille ja meille.