On kauheaa tajuta olevansa kasassa, siis ihan läjään painuneena. Mutta näinhän se vain heijastuu koko olemukseen ajatukset, mieli ja tunnelmat. Tänä aamuna onneksi tajusin ja selkäni ihan automaattisesti suoristin. Siis otin oma-aloitteisen ryhtiliikkeen. Se ihan korvien väliin asti vilahti, tietoisuus siitä, että mamma alkaa nousemaan alhon syvistä montuista. Kyllä siellä on liian pitkään pitänyt ollakin, silleen kippuralla ja ryhtinsä menettäneenä.
Toisaalta aavistelin jo muutama viikko sitten, että mitenkähän tässä monttuun vilahtaa, jos ja kun kaikki ei aina mene oman käsikirjoituksen mukaan. Siis toipuminen ja hoitojen pureminen... Mietin jo silloin, että varmasti on rankkaa, jos tulee takapakkia. Ja niinhän tuo on ollutkin rankkaa. Toisaalta elämä on muutenkin ollut hektistä, siis suuntaan jos toiseenkin. Kuumeisesti yritän pitää piuhoista ja suunnitelmista kiinni, paas kattoo milloin pomppaa ja olenkin ihan väärässä paikassa. Saattahan tuotakin sattua. Nyt minulla on viikon verran takana huonosti nukuttuja öitä. Siis en todellakaan ole valvonut koko aikaa, mutta hyvin nukuttuihin öihin nähden olen nukkunut huonosti. Ja siihen nähden millaisia unia tarvitsisin. Onneksi joka yö kuitenkin useita tunteja nukuttua unta, se on ihan hyvä sekin. Reettakin nukkuu hyvin. Aamulla heräsi hymyillen ja heti ryhdikkään energisenä. Siihen kun peilaa omaa olemustaan, niin pakkohan sitä on itsekin ryhdistäytyä. Eipä tämä homma lysyssä olemalla kummene, menee vielä ranka jumiin ja paukkuu paikat.
Aamuni alkoi pannullisella kahvia, ei tuo nyt kauhean hyvää ollut, mutta kahvia kuitenkin. Täällä asunnolla on sellainen paukkuva ja koriseva halpiskeitin, sillä ei nyt parhaiten aromit irtoa, mutta lämmintä kahvivettä kuitenkin. Kaikkeen sopeutuu. Reetalla on oma paketillinen suklaamuroja, niillä aamu käynnistyi. Tuossa neti pikkareissan keikistelee ja tuumalee olevansa sopivassa lihassa. Niin Reetta onkin, sopiva, passeli, ikäisensä kokoinen ja lihainen. Viimeisen vuoden aikana on siis tullut hyvin pituutta ja painohävikki on kurottu kiinni. Ryhtiliike sen suhteen. Reetalle kun on koko ajan onneksi tuo ruoka maistunut. Se helpottaa äitinä oloa huomattavasti, eipähän tarvitse moisestakin asiasta huolehtia. Tai siis ikätasolleen meidän muksut ovat pieniä, sirpuloita ja luokan pienimpiä. Ihmekös tuo, tällainen sirpula äitikin... Mutta onneksi meidän muksuilla on ryhti hallinnassa ja kroppa toimii monipuolisesti. Siis kyllähän jatkuva koneella istuminen alkaa näkyä myös ryhdissä ja poskissa. Niin ja vatsan seudulla myös lapsilla. Eli amatöörijohtopäätös on se, että paljon koneella istuvien lasten posket jäävät kalpeiksi paljosta sisällä istumisesta, samalla syödyt herkut näkyvät kropassa ja olemus muuttuu etukenokoppuraksi, siis ryhti muuttuu. Minkäköhän johtopäätöksen omasta olemuksesta voisi moisen analyysin jälkeen vetäistä. Ryhti oli eilen kateissa, vatsaa on vaikken syökään herkkuja koneella ja naama on värikäs. Ainakin hoitaja sen viikolla oivalsi. Siis en ole liikaa koneella. Itse asiassa yksipuolinen työasento vetää tiettyyn ryhdittömyyteen. Aikoinaan kun tein paljon floristin hommia, se alkoi näkymään ja tuntumaan selkeästi hartian asennossa ja ryhdissä. Etukumara kuppimainen hartialinja. Nyt ei sitä ole havaittavissa. Nyt ryhtini rullaantui silleen pystysuunnassa, koko rungon ja rangan matkalta. Kun olo oli voimaton, niin koko olemus lysähti. Mutta näkisitpä nyt, hyvin tököttää. Ihana havaita itsekin ja tiedostaa muutos. Ryhdistyä.
Eilen otin vartin torkut sohvalla, sillä aikaa Reetta kokosi jotain robottia. Sellainenkin pitää itselle sallia, näköjään. Sen jälkeen lähdimme eri tavalla ryhdikkäinä kaupungille. Olemme sitkeästi polkeneet pyörillä, mutta nyt näyttää alkavan tihkusade. Hiuksenikin tarvitsevat ryhtiliikkeen. Harmaista nyt ei pääse mihinkään, aina uusi upea hopeajuova ilmestyy. Miksiköhän. Mutta voihan tuota olemusta uudella leikkauksella ryhdistää. Siis kunhan vain tietäisin missä olen milloinkin ja saisin ajan varattua. Eilen Reettakin jo ylikasvaneesta kampauksestani mainitsi, kuulemma takaa läsähtää. Kaiken se tuo lapsikin havainnoi. Siis kyllä minulla on hyvät peilit nuo lapset, kritiikkiä napsahtaa tarvittaessa. Eihän tässä siis auta muu kuin ottaa jälleen kunnollinen ryhtiliike, monen muunkin asian suhteen. Niin sikäli mikäli pääsemme suunnitellusti kotiin ja voin taas katsoa kalenteriin ja nähdä se lukuisat mahdollisuudet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti