TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

TUNNE-ERITTELY

Olen siis viikon kuumeisesti miettinyt, miltä minusta tuntuu. Miltä minusta kuuluisi tuntua? Ovatko tunteeni oikeutettuja. Vääristyneitä. Saanko tuntea niin tai näin. Tunnenko oikein. Mikä on oikea tunne. Kuka sen voi määrittää tai sanoa. Onko oikeaa tunnetta. Tunnenko yleensäkään mitään, no tunnen, mutta mitä se on mitä tunnen. Onko se vihaa, menettämisen pelkoa, ahdistusta, kauhua, hetkessä elämisen onnellisuutta, katkeruutta, kateutta, iloa, piinaa, huvittuneisuutta, hauskuutta, latautumista, seesteisyyttä, jäitä hatuun tunnetta... ? Kaikkea mahtuu, sikin sokin sekaisin.

   Nyt on siis keskiviikko, aamu ja kello seitsemän. Olen hyvin nukutun yön jälkeen herännyt kissan kehräykseen. Nukuin hyvin, sainhan nukkua hyvin. Ihana oli nukkua hyvin, myönnän. Viiden jälkeen venyttelin, rapsutin tyynyllä kahräävän Tollon, rapsutin koirat, sain niiltä märät aamusuukot. Vieno päätti avata aamunsa vetämällä sata lasissa huopapalloja pyörittäen. Annoin se revitellä kaikessa rauhassa, sen vartin kun saunasin. Sitten kuuro kissalapsemme tajusi, että tarvitsee suukkoja ja ennen kaikkea ruokaa. Saunasin nautiskellen, tervantuoksussa, hiljaisuudessa. Pakkanen paukkuu talon nurkissa, luonto on heräämässä, jouluvalot hohtaa lumen kanssa pihapuissa. Kaunista. On ihana herätä jotenkin seesteisenä, rauhassa ja hyvissä sielun voimissa. Olen jostakin löytänyt jälleen tasapainon ja seesteisyyden. Valtavan luottamuksen tähän hetkeen ja tulevaan. Minulla on mieletön sisäinen rauha, niin olen siis sisältä päin rauhassa. Minua ei särje, ei okseta, ei panikoiduta, ei valvotuta. On äärimmäisen vapauttavaa ja huojentavaa tuntea näin. Myös tuleva päivä tuntuu hyvältä, sillä se on taas askel eteen päin. Tartutaan asioihin, eikä vain olla. Varmaan seuraavatkin lypin tulokset alkavat olla kuultavissa, en niistäkään jaksa panikoida. Suunta on varmasti samansuuntainen kuin ensimmäisissäkin, miksi ei olisi. Eli olen kaikesta huolimatta erittäin luottavainen, sen tunteen osaan tasan eritellä. Olen ilokseni myös ihan hyväntuulinen, latautunut, tunnen paljon hyvää kaikkialla. Senkin osaan eritellä. Kyllä minua tilanne ahdistaakin, niin pitääkin, senkin osaan eritellä. Mutta ahdistus ei ahdista liikaa, se kuuluu tähän tunneskaalaan. Aamukahvi maistui hyvälle, muu porukka alkaa venyttelemään. Lapsille on illalla leivottua tuoretta leipää tarjolla.
Huushollissamme on moni asia ihan hyvin, kaikesta huolimatta ja juuri siitä syystä. Sen tunnen, sen aistin ja sen tiedän. Nyt lähden kutittelemaan Reetan hereilleen....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti