Kamareista ja olohuoneen sohvalta kuuluu tasaista tuhinaa. Vieno minut touhuillaan ja naukumisellaan herätti, sillä nälkä oli pienellä. En siis tarvitse herätyskelloa... Koirat kävivät myös ulkona, Tollo lähti aamuretkelle ja nyt Vieno istuu kehräten koneella kanssani. Aamu sarastaa, upeita valoilmiöitä ja kaunis pakkasluonto. Luonto on ollut aivan upea, uskoakseni lähes koko maassa on ollut valkoinen joulu. Emmekö me yleensä tätä toivo. Pakkanen on sen verran napakakaa, ainakin meillä, että meinaa naama napsahtaa jäihin. Eilen tuuli hyytävästi pakkasen seurana, joten sisällehän sitä ajautui suunniteltua aikasemmin.
Juon tässä aamukahvia samalla. Tämä apurini Vieno leikkii kaikella mitä on pöydällä. Nyt kissaneiti teki jälleen uuden aluevaltauksen ja heitti lusikasta taotun sormukseni kahvimukiin. Nyt se tunkee päätään mukiini ja miettii, minne se meni... Jatkan juomista, jotta kissa löytää etsimänsä... Nyt se yrittää kynää samaan mukiin... Ihana viikari, vilipitön ja aito. Hankkikaa itsellenne, jos ei vielä ole, sillä nämä ovat loistavia arjen keventäjiä ja leppoistajia, nämä elikot meinaan. Tollo on myös maailman sympaattisin ja pehmein elikko, ihana valkoinen karvapallo. Se kolli ei turhia paineita ota, oikaisee itsensä keskelle kaikkea, kynnyksille, kulkuväylälle, keittiön tuoleille ja sängyille. Sulattaa paatuneimmankin mielen, leppoistaa kummasti. Eilen otin jopa päikkärit kissojen kainalossa.
Olemme viettäneet jouluamme laumassa, leppoisasti yhdessä, pitkällä kaavalla. Lauantaina kävimme meidän vanhemmilla tekemässä kertarykäisyllä joulusiivoukset. Äitimme on sen verran huonossa kunnossa, jottei enää jaksa itse, joten teimme sen laumana. Se oli tavallaan hienoa, sillä taivas loisti hehkuvan punaisena, kun mattoja hakkasin pakkasessa. Tytöt tuulettelivat petivaatteet ja huolehtivat ikkunoiden pesusta, verhoista ja kamareista. Kymmenen ihmistä, imureita lauma, siinä nokka tuhisi tehokkaasti parisen tuntia ja huusholli kiilsi. Saimme siivottua saunat, varastot ja kaikki. Itsellä tosin rankka kloriittipesu ja hengiteyt huurut aiheuttivat takapakkia keuhkoputkille, mutta jospa ne tuosta vielä elpyisivät ja yskä hellittäisi. Taisi syynä olla myös hikipäässä hakatut matot paukkupakkasessa. Siis hiki, pöly, hengästys ja pakkanen. Avot.
Olen saanut istua myös muiden tekemään jouluruokapöytään, siis täysin nauttijan rooliin. Yksin, kiireettä ja hyvässä seurassa. Paljon leppoisia ja ihania aistinautintoja tallennettavaksi. Sunnuntaina meillä olikin yllättäin kaikki hommat ihan pulkassa, joten pyöritimme vierasrumbaa koko päivän. Harrastin myös joulukauppafiilistelyä kahden siskoni kanssa, hitaasti ja kiireettä. Siis minä en juurikaan tarvinnut mitään, joten olin vain mukana ja kuskina, siksi pystyin jopa nautiskelemaan leppoisasti. Hämmästyin itsekin, kuinka se olikin ihan kivaa. Paljon tuttuja, leppoista ja hyvää mieltä. Oon minä kyllä outo, jos tuollaisestakin nautin. Mutta meillä oli hommat pulkassa, Pasi teki perunalaatikoita, mihin minua kotona tarvittiin. Reetan kanssa urakoimme käsittääkseni perjantaina joululeipomukset, niistä riitti vanhemmillekin säkillinen. Osa sisaruksista vei taas toisenlaista, joten äiti ja isä saivat helpolla joulun.
Aattona olimme koko porukalla systerin perheen luona. Ulkosaunaa, piiitkiäää löylyjä ja vaaaltaaaavsti ruokaa. Siinä menikin muutama tunti huomaamatta. Illalla vasta kotona meidän muksut pakettinsa avasivat. Aitoa silmien pilkettä, hihkumista ja leppoisuutta. On hyvä huomata, että krääsäaika on lapsemme ohittanut. Nyt tytöille tuli järkeviä ja ihania lahjoja. Paljon vaatteita, sukkia joka lähtöön, tuoksuja, pelejä, musiikkia ja lukemista.
Oli ihana huomata, kuinka tytöt uusissa vaatteissan tanssivat ja pelaavat kaulakkain ja nauraen. Niin leppoisasti, sopuisasti ja kauniisti. Olen jopa liikuttuneena miettinyt, ovatko nuo ne samat taistelevat lapsemme. Joulussamme ei ole ollut huolen häivää, ei paniikkia mihinkään suuntaan. Reetta on fiiilisten lomassa lääkkeensä saanut ja piikit vastaanottanut, joten ne ovat hoituneet ohimennen. Toki tässä ajantaju on jopa sumentunut, tänäänkin piti kalentereista tarkistaa missä mennään. Mikäköhän päivä ja mitä tähän päivään kuuluu. Tavasin tänään olevan keskiviikon, joten lääkepäivä piikkeineen ja viikko puolessa, jotenkin jännää ajattomuutta.
Eilen meille kokoontui laskelmieni mukaan kolmetoista ihmistä, nyyttärimeiningillä. Helppoa ja kivaa. Saunasin systerin lapsien, yhden oman ja koiran kanssa. Reino istui lauteilla häntä palavan tuikkukipon päällä, tajuamatta. Siirsin kipon, kun tajusin hännän käryävän. Koira ei ollut moksiskaan. Tällä porukalla mahdollistuu omassakin olemisessa leppoisuus. Itse ei tarvitse jokaiseen risaukseen osallistua. Osa kattaa pöydän, osa tiskaa, osaa siivoa osa kokkaa, osa organisoi... Itse voi hypätä suklaarasian kanssa parhaaksi havaitulla hetkellä nojatuoliin, koirien ja kissojen kanssa. Suit sait keittiö hoituu selän takana. Kannattaa kokeilla, todella leppoista, kukaan ei kuormitu liikaa tai yksinään. Näin sen pitää mennäkin, yhdessä ja hyvällä mielellä.
Olen kyynelsilmin ajatellut niitä lukuisia tietämiäni perheitä, joiden joulu ei mene aivan omien suunnitelmien mukaan. Kuinka raskaita kohtaloita, tarinoita ja menetyksiä moni on joutunut kokemaan. On eroja, eripuria, sairautta ja lopullisia menetyksiä. Kuinka monen oma lapsi tai muu läheinen onkin enää enkelinä joulussamme. Satuttaa kovasti, niin monen perheen puolesta. Kun omaa joulua vertaa kaikkeen tuohon, mitä tietää muilla olevan, niin onhan meillä hyvin asiat. Meillä on siis todella hyvin ja olen siitä suunnattoman kiitollinen. Eli kun peilaa omaa elämää arjen haasteiden kanssa muiden kärsimykseen ja ikävään, niin tajuan elämämme leppoisuuden ja mahdollisuudet. Sen avaamiseen eivät sanat riitä...
Tässä samaan aikaan kun naputtelen konetta, alkaa pörröpäitä yksi toisensa jälkeen nousemaan. Tässä ne käyvät aamupusuilla ja -haleilla jatkaen johonkin, jonkun kainaloon. Vieno huijasi Reetalta uuden annoksen ruokaa, sillä väitti olevan nälissään. Juurihan minä kissaneidin ruokin.
Olen viime yöni kieriskellyt niskakivuissani. Kivut paukahtivat eilen tuosta vain, muistuttamaan raihnaisuudestani. Yöllä sain kivoja hermosärkysätkyjä, mutta jospa ne tästä. Lapset nauroivat myös saamilleni lahjoille, jotenkin tiesin jokaisen peketin sisällön etukäteen. Liekö syynä sekin, että oli pakannut itselleni tärkeitä asioita ja tavaroita uudelleen omaan pakettiin. Siis ihan siksi, että tajuaisin niiden asioiden tärkeyden, ihanuuden ja nauttisin niistä uudelleen korostetusti. Sain ihanat lusikkakorut, itse tilaamaani musiikkia, itse valitsemaani lukemista, itse ostamiani vaatteita ja liinoja... Mutta minusta on kiva availla peketteja ja fiilistellä niiden mukana... Pitää muksuja jännityksessä ja antaa heidän miettiä, miten ihan oikeesti äiti saa noin paljon paketteja... Tässä mielessä olen ikuisesti lapsenkengissä, ihan sama mitä muut ajattelevat. Sain toki muutamia ihan ylläripakettejakin, jotenkin lähes kaikki liittyivät rentoutumiseen, hyvään oloon ja leppoistamiseen. Nyt sängystämme kuuluu supinaa ja kehräystä. Minä jatkan aamun kuulakkaan sarastuksen siivittämänä leppoisaan aamusaunaan. Tämän päivän suunnitelmiin kuuluu ulkoilua, mäenlaksua, ruokaa ja muutama keikka saunomista. Hyvää Tapainpäivää sinullekin, leppoista ja nauti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti