SAVISILLAN SANTRA 2016

Eilen sain ottaa vastaan Savisillan Santran arvonimen. Lämminhenkiset juhlat ja valinnasta lämmin jälkimaku. Olen siis otettu yhä ja hiukan pöllähtäneenä asiasta. Julkaisen aiheesta virallisen lehdistötiedotteen, ulkopuolisten ihmisten näkemys minusta, vaikka minusta tuntuu ettei minusta saa virallista tekemälläkään. Samaan aikaan kun minä sain tästä arvonimestä kuulla oli myös tuo radiohaastattelu. Ylivieskalainen Leijat-kuoro esitti myös kevätkonsertissaan minun tekemäni Elämä on-kappaleen. Kevättalvella konsertissa, syntymäpäiväjuhlilla, Reetan hyväntekeväisyyskonserteissa jne nuo sanoitukseni elävät omaa elämäänsä. Muutama sanoitus on siis löytänyt tiensä lavoille. Sekin jaksaa hämmentää, kun ryhmä ihmisiä osaa samat sanat ulkoa ja kykenee ne kauniisti esittämään, samat sanat jotka ovat minusta virranneet, kenties sen hetkisestä omasta elämänlähteestäni ja -tilanteestani tekstiksi pulpunneet.
   Itse koen, että olen monilta elämän osa-alueilta "syrjäytynyt ja syrjäytetty" yhteiskunnasta ja maailman menosta, kuitenkin jokin ulkopuolinen taho arvostaa tekemisiäni, myös niitä huuhailuja, jotka ovat itselle yksi keino pysyä pinnalla. Eli olen yhä pöllähtäneenä, vaikka kuinka asiaa jauhan ja yritän ymmärtää. Lukuisina päivinä ja itse sorvia vääntäessä en koe sen suurempaa arvostusta, se on sitkeää ja näkymätöntä puurtamista.
   Juhlissa olimme siis koko sakilla, nautimme ja viihdyimme. Kiitos kaikille! Julkaisen myös kirjoittamani puheen ja runon, jonka kirjoitin kun valinnastani kuulin. Nyt kriitikot kritisoivat, että tämänhän pitäisi olla Reetan blogi, ja mamma vain itseään jalustalle nostelee, sori, nyt jauhan itsekkäästä perspektiivistä, johon Reettakin todella vahvasti nivoutuu.

Tiina Piippo on uusi Savisillan Santra

 

Keväästä 1995 lähtien LC Ylivieska/Savisilta on halunnut nostaa esiin paikkakunnan parhaaksi pyyteettömässä palvelutyössä lasten ja nuorten hyväksi ja/tai lähimmäisten hyvinvoinnin edistämiseksi vapaaehtoistyön, talouselämän tai kulttuurin alalla kunnostautuneen ylivieskalaisen naisen palkitsemalla hänet Savisillan Santra-arvonimellä.

 

Leijonanaiset ovat valinneet järjestyksessään 22. Savisillan Santraksi Tiina Piipon. Tämän vuoden Savisillan Santran valinnassaan leijonat korostavat arvonimen saajan monipuolista lahjakkuutta niin kirjoittamisen kuin taiteen tekemisen saralla. Tiina Piippo on monilahjakkuus, jonka taiteellinen tuotanto ulottuu korttiaskareista seinämaalauksiin ja blogin kirjoittamisesta laulujen sanoituksiin.

 

Hänen kädentaitonsa tulevat esiin tauluissa, seinämaalauksissa tai vaikkapa persoonallisissa onnittelukorteissa. Tiina ja hänen perheensä on maalannut mm. Kiviojan koulun seinille erilaisia kuva-aiheita. Koulun seiniltä löytyy viidakkomaisema eläimineen, eri koirarotuja ja muuta kotimaista luontoteemaa kuten kaloja ja metsämarjoja. Tiina on maalannut seinämaalauksia myös yksityiskotien seinille. Kaiken kaikkiaan erilaisia taidenäyttelyitä on kertynyt kolmisenkymmentä Ylivieskan ja lähipaikkakuntien taidegallerioissa ja näyttelytiloissa.

 

Lisäksi Tiina tekee tärkeää omaishoitajan työtä jo kuudetta vuotta, ja hän kirjoittaa tunteistaan toimien näin vertaistukena suurelle joukolle blogikirjoitustensa seuraajia. Hänen Reetta-tyttärensä sairastui leukemiaan, jonka jälkeen Reetalle on muun muassa tehty kahdesti kantasolusiirto. Reetta on sittemmin parantunut leukemiasta mutta rankkojen syöpähoitojen seurauksena aivoissa oli tapahtunut muutoksia. Viimeisimmästäkin käänteestä huolimatta äidin usko paremmasta on ollut koko ajan vahva, ja hän käynnistikin Reetta jouluksi kotiin-projektin ja nyt Reetta saa olla kotona äidin ja muun perheen hoidossa.

 

Tiina on myös opetellut monia hoitomuotoja ja lääketieteen termejä pystyäkseen olemaan oman lapsensa paras mahdollinen hoitaja. Sinnikkyydellä ja periksiantamattomuudella hän vie läpi projektin kuin projektin.

 

Paitsi blogeja, Tiinalta syntyy tekstejä laidasta laitaan aina tarinoista runoihin. Osasta hänen tekstejään on tehty sävellyksiäkin. Ja blogin reettanoomielina.blogspot.com seuraajia on päivittäin noin neljäsataa. Blogin lukijat löytyvät kaikkialta ympäri maapalloa ja kaiken ikäisistä ja eri yhteiskuntaluokista.

 

Tämänvuotinen Savisillan Santra onkin ennen kaikkea taiteellisesti monilahjakas nainen, jonka floristin koulutustaustasta kumpuaa monenlaisia taiteellisia ideoita. Kädentaitojensa ja ideoidensa ansiosta Tiina menestyy siinä, mihin hän ryhtyy.

 

OLEN OTETTU, YMMÄLLÄNI JA HÄMILLÄNI SAAMASTANI SAVISILLAN SANTRAN ARVOSTA. MINULLA ON OLLUT KÄSITYS SIITÄ, ETTÄ SANTRA ON HIUKAN HARMAANTUNUT, YLI VIISIKYMPPINEN TAI VIELÄ SITÄKIN VANHEMPI, TYÖSSÄÄN JA TOIMINNASSAAN YHTEISKUNNALLISESTI ANSIOITUNUT YLIVIESKALAINEN NAINEN. JA SITTEN MINÄ TÄYTÄNKIN NÄMÄ KRITEERIT! VAIKKA YHÄ LUULEN OLEVANI VAIN LIEVÄ PARIKYMPPINEN JA TODELLKIN KESKENKASVUINEN, TEHOYHTEISKUNNAN ULKOPUOLELLE VUOSIKAUSIKSI SULJETTU, MONIN TAVOIN NÄKYMÄTÖNTÄ TYÖTÄ TEKEVÄ SUURPERHEEN HUUHAA-ÄITI.

LEHDISTÖTIEDOTTEEN LUKIESSANI MINULLE JÄI VAIKUTELMA VÄRIKKÄÄSTÄ, MONIULOTTEISESTA JA TOIMELIAASTA IHMISESTÄ. SAMOIN MYÖS RUNSAASTA, REHEVÄSTÄ JA RÖNSYILEVÄSTÄ HÖYRYSTÄ. HÄMMÄSTYKSEKSENI LÖYSIN SIITÄ ITSENI, TUNNISTIN KAIKKINE OIKKUINEEN JA KOMMERVENKKEINEEN. TOKI MONET, USEIMMAT ISOT PROJEKTIT OVAT KOKO PERHEEN YHTEISIÄ VOIMANNÄYTTEITÄ. SILLOIN JOKAINEN HOITAA OMAN OSANSA, OMAN VAHVUUALUEENSA JA KOTIMME ON TODELLAKIN ATELJEETILASSA, JOSSA SULAVASTI TAI VÄHEMMÄN SULAVASTI SUKKULOIMME.

OMAISHOITAJUUTTA JA TARINAA SEN TAKANA EN TODELLAKAAN OLE JA OLISI ITSE VALINNUT, SE ON MINULLE JA PERHEELLEMME ANNETTU ELETTÄVÄKSI. MUTTA LUKUISAT HUUHAA-PROJEKTINI, KIRJOITTAMISEN, HETKESSÄ ELÄMISEN, MYÖTÄTUULEN LÖYTÄMISEN JA LUOVUUDEN OLEN ITSE MATKASEURAKSENI TIETOISESTI VALINNUT. ONNEKSI KAIKKIEN NÄIDEN VUOSIEN AIKANA JA TIUKOILLA SAIRAALA- JA ERISTYJAKSOILLLA OLEMME YHÄ NÄHNEET VÄREJÄ, SAANEET AIKAISEKSI TEKSTEJÄ JA KAUNEUTTA. LUOVUUS ON LÖYTÄNYT UUDET UOMANSA VIRRATA JA OVAT OLLEET VALTAVINA VOIMAVAROINA VUOSIEN AIKANA. ILMAN OMAISHOITAJUUTTA JA REETAN TARINAA EN OLISI KOSKAAN KAIKKIA UUSIA LUOVUUDEN ILMENTYMIÄ KYENNYT TAI EHTINYT ITSESTÄNI LÖYTÄMÄÄN. KÄÄNTEISESTI AJATELTUNA NÄMÄ VUODET OVAT SEN MINULLE MAHDOLLISTANEET.

SE ETTÄ SAAN OLLA 22. SAVISILLAN SANTRA ON MYÖS HÄMMENTÄVÄÄ. SILLÄ JUURI LUKU 22 ON MINULLE TÄRKEÄ, OLEN MYÖS SYNTYNYT KELLO 22.22. USKON YHÄ, ETTÄ ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ, PITÄÄ VAIN LUOTTAA ITSEENSÄ JA OMAAN VISIOONSA…

SYVÄ KIITOS KAIKILLE.

RAAKILE

 Olen matkalla,

 matkalla kohti jotakin,

 vielä määrittelemätöntä päämäärääni.

 

Etenen askel kerrallaan,

mutkitellen,

selviytyen, ratkoen ja jaksaen.

 

Koen värejä,

aistin auringon,

kuulen naurun,

otan kepeän askeleen,

olen utelias,

 haistan tulevaisuuden.

 

Matkalla olen, yhä keskeneräisenä,

raakileena,

kypsyn matkan jatkuessa.

 

Odotan innolla jokaista uutta askelta.

 

Tulevaisuus on jokaisessa otetussa askeleessa,

jokaisessa saavutetussa hetkessä.