PRONOMINEJÄ JA MUTAKAKKUA

Reetta nukkui vieressäni, sen mitä nukkui. Viime torstaina aloitetut kortisonit vaikeuttavat unta, samaan aikaan väsyttävät. Onneksi tänään on kuurin viides päivä, eli sekin saadaan lusituksi.
   Aamuviideltä Reetta jo minua saunaan kyseli, sain puhuttua vielä muutaman unitunnin lisää. Uni ei neidille maistanut, olo oli outo. Illalla oli ollut kenties närästystäkin. Eilisen seurakunnan perhetapahtuman askartelusession Reetta joutui keskeyttämään, huono olo, huimaus, väsy, levottomuus, kivut, tuskainen olo, poskien punoitus ja paha maku suussa... Niitä perinteisiä kortisonin lieveilmiöitä. Pasi haki neidin kotiin, nukkumaan ja lepäämään. Reetta jaksaa kuitenkin kaikesta aina innostua ja olla mukana, joten aina kuitenkin yritämme. Fannyn ja Vernan kanssa sitten jatkoimme kierrätysaskartelun ohjaamista.
   Pesupallo osoittautui hitiksi. Jalostimme siitä maalaamalla ja tuunaamalla pyöreän purkin. Purkin, jossa voi säilyttää vaikka hiuspinnejä, pieniä legoja, irronneita hampaita, helmiä, muttereita tai kylvää siihen pääsisäisruohon... Vauvasta vaariin oli tekijöitä. Tapeteista lintufigureita, puun oksat piirtämällä tai tapetista, lehdet männynsiemenistä, pistaasipähkinän kuorista tai silkkipaperimytyistä. Kortteja joka lähtöön; enkeliaiheisia, pöllöaiheisia, tipuaiheisia... Vessapaperirullista pöllöjä, lehmiä, tipuja. Kaiken maailman vanukas- ja rahkapurkit muuttuivat koiriksi, tipuiksi ja mönttiörveleiksi. Taulun saa aikaan isosta kertakäyttölautasesta, kuviotapettitaustalla, reunat maalaamalla ja pintaan tapetinpaloista värikkäitä kolmiulotteisia perhosia. Munakennoista voi tehdä matoja, toukkia ja mönkijäisiä, joille hattu rahkakiposta, hiukset paperisilpusta. Periaatteessa kodin jätteistä, tai siis ylijäämästä voi kehitellä pienelläkin vaivalla kivoja askarteluja. Hämmentävää oli huomata, että ammattilaisaskartelijatkin saivat ideoita. Siis sellaiset ihmiset, jotka itse ohjaavat ja tekevät työkseen samoja asioita. Hyvä niin, kaikille, jos jotain uutta jäi mieleen. Kiva kokemus ja saavutti tapahtumana kaikkiaan loistavan vastaanoton. Tyttöjen kanssa on kiva ideoida asioita. Samalla sain jälleen tajuta, että lapsemme ovat kädenlahjakkaita, mitä ominaisuutta tulee usein pidettyä itsestäänselvyytenä. Kaikilla ei irtoa omia ideoita ja saksien käyttökin saattaa olla haastavaa. Näin erilaisia me ihmiset olemme. Itse olen tasan uusavuton monessa muussa asiassa, kuten sähköisissä asioissa ja kaiken maailman nippelitietoudessa, viheltää kerralla yli ja pahasti. Olen niissä todellinen poropeukalo ja umpiblondi.
   Olemme saunoneet, sillä lopulta minunkin oli sinne lähdettävä. Silmäni olivat kiinni vielä lauteilla, mutta nyt alkaa kulkemaan. Aamusauna aamuauringossa, ei huono. Reetta kertoi nähneensä painajaisia pronomineista, tekemättömistä läksyistä ja kokeista. Ymmärrän lastani. Kortisoniviikon aikana ei yksinkertaisesti kykene oppimaan, tekemään läksyjä. Olemme ottaneet nykyisin viikon ilman paineita, jos jostakin voi löysätä, kun ei se vain onnistu. Aiheuttaa vain pahaa mieltä, raivoa, vapinaa ja muita vähemmän kivoja juttuja. Mutta samaan aikaan muut etenevät ja Reeta jää läksyissä jälkeen, mikä myös harmittaa. Reetalla on kuitenkin kyky ottaa luokkakaverit kiinni aika nopeasti. Arviointikeskustelussa moinen asia on tullut ilmi. Mutta ainahan harmittaa sekin, että jokin koe on tekemättä, sitten pitää tehdä myöhässä. Välillä samassa luokassa muiden touhutessa tehty koe vaatii keskittymistä hurjasti paljon enemmän. Noh, onneksi neiti ei ole tottunut hiljaisuudessa kasvamaan, jotta kykenee keskittymään. Reettaa painaa kyllä nuo kouluasiat ja yöllä pronominit olivat valvottaneet.
   Tuosta kauan sitten käydystä arviointikeskustelusta vielä. Reetta pärjää hyvin, vaikka hoitaa koulunsa osa-aikaisesti. Vaikka poissaoloja on paljon, välillä on hurjastikin jäljessä, läksyt ja kokeet ruuhkautuu. Neiti on kuulemma sosiaalisesti lahjakas, tulee toimeen kaikkien kanssa, sopeutuu nopeasti ja voi luottaa että homma hoituu. Matikankaavatkin neiti handlaa haltuunsa hetkessä, ottaa kopin nopeasti. Uskonto ja fysiikka teettävät töitä enemmän. Äidinkieli ja kädentaitoja vaativat aineet menevät helposti. Tarinat, joita itse asiassa tuplamme molemmat kirjoittavat, ovat kuulemma hyviä ja omintakeisia. (?) Läksyistä emme niuhota, siis sillä tavalla että pitäisi olla justiinsa samat asiat tehtynä, riittää että osoittaa olevansa kärryillä ja pysyy mukana. Koulunsa Reetta hoitaa itsenäisesti, en sillä tavalla puutuu ja sekaannu. Neiti sopii kokeet ja suunnittelee lisäopetuksen opettajan kanssa itsenäisesti. Opetukseen on varattu pelivaraa ja mahdollisuus käydä kotonakin opettamassa, jos tarve niin vaatii, mutta tähän asti on riittänyt koulussa napatut tiedot ja taidot. Opettaja oli odottanut, että sosiaalinen uusi ympäristö ja koulunkäyntiin liittyvät asiat olisivat vaatineet neljän eristysvuoden jälkeen enemmän paneutumista, mutta ne menevät ihan itsekseen. Kuulemma mikä tahansa ryhmä, niin Reetta pärjää. Hienoa ja huojentavaa kuulla, sillä kyllähän itsekin ajattelin sen jopa ongelman olevan, kun on neljä vuotta kopissa elänyt. (Tietenkin peilaan myös omaa koppielämääni ja sosiaalisten taitojeni rappeutumista.) Reetta ja Verna ovat kuulemma kiitettävän oppilaita, hienoa!
   Yöllä mielessä oli pyörinyt myös mutakakku. Reetta oli kuulemma keksinyt ajatuskuvion nukahtamiseen ajattelemalla mutakakkua aamupalaksi... Toisilla pyörii jukeboxit, toisilla reseptit..
Kello on nyt siis yhdeksän ja Reetta syö aamupalaksi leipomaansa mutakakkua. Näin se siis toteutui. Kylmää maitoa ja tulikuumaa mutakakkua, aamupalana. Vernalla on puoli yhdentoista aamu, joten tuplat ovat leppoisalla mielellä aloittaneet aamunsa ja viikkonsa leipomalla. Reetta sai aamupalansa tyytyväisenä syötyä ja aikoi laittaa nukkumaan, kun niin väsyttää. Samalla kuului miettivän miksi uni ei tule yöllä ja päivällä nukuttaa niin hyvin... Reettaa myös hiukan itkettää, kun asiat eivät aina mene hänen suunnittelemallaan tavalla. Nytkin tekisi kouluun mieli, mutta ei tiedä pystyykö. Annan mennä, jos kerran itse tahtoo, kotiinhan voi tulla takaisin koska vain. Olisi kuulemma kivoja aineita, äidinkieltä, musiikkia, matikkaa, ainakin jollakin tunnilla haluaisi käydä. Neiti föönää hiuksiaan saunan jäljiltä, mitä ilmeisemmin lähtee kouluun, sittenkin. Voi tuota pientä ja samalla niin isoa ihanaista, pikkunaista.