TURNAUKSEN JÄLKEEN

Onpas hiljaista. Pyykkikone, tiskikone ja kuivausrumpu ääntelevät. Minulla on ja olisi sen sata projektia kesken, asiaa ajateltavana, lappua täytettävänä. Mutta en vain saa tehtyä, silleen tartuttua. Tai olen minä jo imuriin, noihin edellä mainittuihin vehkeisiin, vessanpesuvempaimiin, pyykkinaruihin ja ikkunaluutuihin tarttunut. Tietokonetta olen vältellyt. Meillä on uusi sellainen, eikä se vielä pelitä minun aivojeni kanssa yhteen.  Tai nyt kuitenkin kokeilen, josko...


   Miltäpä kuulostaa luettuna, kaikki neljä lastamme ovat koulussa. Mies töissä ja minä niin sanottuna turhakkeena kotona, kunhan kotiaskareita nypytän. Kyllä, Reettakin on koulussa, oli jo eilenkin pari tuntia. Olen siis ihan ulalla itsekin, miten tässä ja tällä tavalla on päässyt käymään. Uskallanko ajatella yhtään tai uskoa mihinkään, saati sitten huokaista. Lääkäri antoi luvan kouluunmenolle, voinnin mukaan, tilanteen mukaan, arvojen mukaan...
   Kotiuduimme tiistaina illalla, olikohan se taas parin viikon turnaus. Ei tarkkaa havaintoa tai aikalaskuria mistään, kunhan leijuimme ja voitimme turnauksen päivä kerrallaan. Olihan jälleen turnauksien turnaus, mutta tuli turnattua. Hyi himpskatti mikä turbulenssi. Vieläkin ylähuulta kipristää ja otsanahat ovat pysyvästi kurtulla. Harmaata puski hiusjuurestakin tulemaan sellaisella tahdilla, että itsekin säikähti. Mutta tässä olemme tänään ja neiti koulussa omassa luokassa, eikös se ole melkoinen saavutus. Reetta on niin sissi, ihan oikeasti.
   Tiistaina saimme peräämme heti puhelun otetun likvortestin tuloksista, selkäytimen leukkarit nollilla, puhdasta ensimmäinen testi. Kyttään jälleen puhelinta, sillä aamulla on labrat toimitettu omaan laboratorioon. Nyt odotetaan maksa-arvojen laskua, valkosolutuotannon nousua, neutrofiilien kohoamista, Hb:n ja tromppareiden balanssia, likvortestin toista vastausta... Onhan tässä tällekin päivää taas odotettavaa. Ha haa, nythän sen keksinkin, miksi olen jotensakin kärsimätön seinähullu. Mulla on paljon taas silmien takana liikettä, suunnitelmia, ajateltavia asioita. Mm. se, että joudummeko tankkaukseen tänään, onko kaikki niin kuin pitääkin, voiko kasvutekijän viimeinkin lopettaa. Kun eihän tämäkään vessojen peseminen kotona ole niin itsestään selvää, ei todella. Saattaahan siinä mammapololla ollakin keskittymisvaikeuksia ja pakko höyrytä kaikkia asioita sekaisin.
   Aamulla Reetta jännitti kouluun lähteminen, samoin eilenkin. Minun piti opettajalle soittaa ja lähteä viemään. Mutta äiti unohtui sen siliän tien, kun neiti omaan laumaansa pääsi. Aamullakin oli kuulemma levoton ja vaisu olo, eikä tiennyt mitä tehdä. Jos kaikki kyselee miten sinä nyt ja missä olet ollut ja onko läksytkään tehty ja jaksaako, huvittaako ja entäs jos ei jaksakaan... Sata ja sen kaksikymmentä versiota. Mutta niin ne tuplat yhtä matkaa Jopoilivat kouluun, hyvä niin, erävoitto.
   Ai niin, me ei siis viikko sitten perjantaina päästykään kotiin. Oli taas vähän kaikkea. Mutta ei se meitä haitannut, olimme ihan tyytyväisiä oloomme. Lauantaina neidille tankattiin punaista ja tromppareita. Punasolutankkauksen aikana Reetta alkoi tanssimaan ja laulamaan Vicky Rostin  Oon voimissain biisiä, se kun kuulemma pyöri mielessä sillä hetkellä ja tuli jostakin. Tuuletin heti, voi kuinka tuuletinkaan ja märinällä hoitajille kertomaan. Seuraavana päivänä leukkarituotanto oli turskahtanut käyntiin ja pian olivat myös neutrofiilit mitattavissa, kuukauden nollilla olon ja erittäin sitkeän ja syvän solukuopan jälkeen. Jee! Ei siis turhaan laulattanut.


   Oli minulla paljon muutakin, mutta nyt täytyy taas mennä. Puhuin pitkän hyvän puhelun, pitkän ja hyvän ystävän kanssa. Monta asiaa tuli siinä jauhettua, kiitos! Reettakin näyttää yhä koulussa viipyvän. Hieno homma, hyvä merkki kun jaksaa. Nyt lähden hakemaan Pasin ruokkikselle, sitten on taas vaikka ja mitä. Kerron niistä vaikka ja mistäkin, jahka taas saan jäsenneltyä... Tänään paistaa siis aurinko, on kuulaan kirkas syyspäivä. Illalla oli taivas täynnä revontulien tanssia. Kaunista syyspäivää kaikille! Tänään on asiat hämmentävän ja kiitollisen hyvin. Hitsi kuinka nöyräksi vetääkään, moisen turnauksen jälkeen.