Niin noita päitä alkoi tippumaan ja flunssa tarttumaan. Jokaisella on kurkkukipua, lämpöilyä, tukkoisuutta, huonoa oloa. Siis jokaisella muulla, paitsi Reetalla. Verna tosin tunnustelee oman tautinsa jo hiljalleen löysäävän, onhan ollut tiistaista asti petipotilaana, tai ainakin pois koulusta ja sairaalloinen. Soitin jo varulta osastollekin Reetan tilanteesta, kuinka toimia kun/jos pöpö iskee viikonloppuna. Ehdotin oireenmukaista hoitoa, koska vertailupohjana ovat muutkin tytöt. Lääkäri kuittasi omatoimiohjeeni, tottakai tarkkailen kolmella silmällä enemmän ja kyylään enemmän, mutta näillä mennään. Aamulla oli itkun tuherrusta, kurkun tsekkausta ja nenän niistoa kaikilla. Outoa heikotusta, röhinää ja lämpöilyä, joten siinäpä olkoot sohvalla. Pasikin sanoi tai oikeastaan pyysi, josko hänelle itselleen lähettäisin sähköpostia, että saattaa olla kipeä... Se oli sellainen järkevä miehen aamuinen ajatusjuoksu sängyn pohjalta. Teetä on keitetty litra tolkulla, lapset laahavat pyjamissa ja vaativat sympatiaa. Annan olla sohvalla ja lässytän niille. Keitän teetä, sivelen, sympatioin ja hoivaan. Välillä olen rääpäissyt anargista räp-tekstiä ja yritän esittää sitä niille piristyksenä. Siis minä räppään jälkikasvulleni, "ou' jee, asenne ratkaisee, ou' jee!" Heilun teekannun kanssa ja kylvän sympatiaa. Olin lähdössä lenkille, mutta taivas ratkesi juuri kun lenkkareita sidoin. Onko siis tarkoitus sateella rauhoittaa minua, no pysytään sisällä, jottei vilustuta sateessa. Koneessa olisi lakanoitakin, jotka haaveilevat narukuivatuksesta, annan haaveilla koneessa pesemättä. Ei kannata tehdä ongelmaa sellaisesta, mikä ei ole ongelma.
Meillä jokainen nukkuu nyt omassa sängyssä, omalla paikallaan. Mieskin muutti Mökömajasta sisälle, onkos se syksyä silloin. Pellot huojuu kypsyvästä viljasta ja tuoksuu niin kypsälle. Haaveilen sienestyksestä ja metsäretkistä. Mutta todennäköisesti Reetan vuoksi kaikki hieman boikotoimme tänäkin syksynä metsäretkiä, koska se olisi niin epäreilua meidän metsäläistä kohtaan. Saatan minä sienessä koirien kanssa käydä, ilman suurempia huuteluita. Äsken ehdotin tytöille karaistusta uimalla syyskylmissä vesissä, josko sillä flunssa lähtisi. Ne olisivat ihan oikeasti olleet valmiita uimaan sairaana. Kummasti valpastuivat ajatuksesta.
Reetalla on uusi virveli. Eilen Reetta hinkusi kalaan, eikä Pasi meinannut lähteä veden pinnan noustua sateiden vuoksi. Selitti, että ei kannata. Reetta piti kauheat sulkeiset aiheesta. Kuulemma tärkeinä ei ole kalansaalis, vaan kalastus. Olla luonnossa, kehittyä heittäjänä ja se tunnelma. Näinhän se onkin monessa muussakin asiassa, tärkeintä ei aina ole se kaukana häämöttävä päämäärä, sillä matkastakin kannattaa nauttia. Mutta nyt keitän uuden kannullisen teetä ja sympatioin sohvaperunoitani. Josko nyt esittäisin heille letkeän reggaen ihastumisesta unohdukseen, kanelipullarunon olen jo lausunut, runotytön villeistä kiharoista kertonut. Enää on esittämättä tämän aamun tuotoksista pätkä aiheesta lupaus. Taas lämäsen kiusaksesi pätkän siitä....
"Voinko luvata sulle tähdet kirkkaat nuo,
nekö todellisen onnen suo,
riittääkö lupaus tuo?
Tahdon antaa lupauksen,
jota rikkomaan joutuisi en.
Onko lupaus katteeton,
kun elämä arvoituksellista on.
Lupaus voi myös satuttaa,
syvästi toista haavoittaa.
Lupaan sinulle rehellisyyden,
aidon inhimillisyyden...."
Leppoisaa syksyistä viikonloppua kaikille. Keittäkää teetä ja sympatioikaa.;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti