tag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post7518618357723356424..comments2024-02-25T10:48:45.131+02:00Comments on ReettaNoomiElina: ELÄMÄ PELOTTAA-Tiina-http://www.blogger.com/profile/15948144202274410330noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-85407757205076027572012-09-24T22:29:50.149+03:002012-09-24T22:29:50.149+03:00Tuota minäkin ajattelin, kaikesta huolimatta jaksa...Tuota minäkin ajattelin, kaikesta huolimatta jaksat päättää tekstisi aina valoisasti, löytää positiivisia piirteitä pelottavankin elämän keskellä. Niin tuttua. Koti tuntuu kyllä turvapaikalta nyt enemmän kuin koskaan. Täällä ei kukaan tule kertomaan huonoja uutisia, ellei satu soittamaan, on vain tämä hetki ja oma rakas perhe.Paukkuhttps://www.blogger.com/profile/12653487973681334167noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-6622191964799416452012-09-24T21:18:11.528+03:002012-09-24T21:18:11.528+03:00Paljon on reissussa varmaan purtavaa tullut ajatuk...Paljon on reissussa varmaan purtavaa tullut ajatuksiinne..ja reissun jälkeinen väsy panee "normi kotikorttipakan" sekaisin, onneksi vain hetkeksi. <br />"Pelosta tuskin pääsemme eroon koskaan, sen kanssa on vain opittava elämään".. Ehkä kulunut ja tylykin toteama, kuitenkin sisältää minusta varsin hyvin oleellisen.. Mutta kerropa tämä lapselle joka jo ymmärtää sairauden vakavuuden :(.. <br /><br />Näistä kipeistä ajatuksista, peloista ja tirskuneista kuplista huolimatta taas Tiina lopetit tekstin kuitenkin niin ihanasti ja vahvasti; muistetaan se aurinko - se aurinko.Memmu & Cohttp://www.brunontyton.comnoreply@blogger.com