tag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post5504705058534457608..comments2024-02-25T10:48:45.131+02:00Comments on ReettaNoomiElina: ÄITIENPÄIVÄ, SEHÄN ON JOKA PÄIVÄ-Tiina-http://www.blogger.com/profile/15948144202274410330noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-76448834011360590282014-05-14T10:51:25.791+03:002014-05-14T10:51:25.791+03:00Hei Tiina, kummipoikani täällä etelässä kamppailee...Hei Tiina, kummipoikani täällä etelässä kamppailee saman sairauden kanssa, siksi minä klikkailen blogiisi usein. Saan täältä tietoa ja tapoja lähestyä kummipoikani perhettä. Itsekästä? <br />Reetta tuntuu minulle todella läheiseltä, ja te kaikki! Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-87571289757022078262014-05-13T10:45:09.535+03:002014-05-13T10:45:09.535+03:00Tosi hienosti avattu, Tiina! Jotain tuon tyylistä ...Tosi hienosti avattu, Tiina! Jotain tuon tyylistä ajattelinkin, mutta vasta kertomasi jälkeen oivalsin mitä tarkoitit. Jos haluat tuuletella tunteitasi, anna mennä vaan!! Ja tosiian viisaasti sanottu Se, että jokaisella tulee olla myös oma elämä. Hyvä, että tämäkin aihe tuli esille ja avautui! Iloa päiviinne!!katinoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-41311040031867250172014-05-13T08:31:16.922+03:002014-05-13T08:31:16.922+03:00Huomenta ja kiitos kommenteista!
Siinäpä se, mite...Huomenta ja kiitos kommenteista!<br /><br />Siinäpä se, miten milloinkin suhtautuu ja mihin... Mikä on oikea tapa jne. <br />Olen ehkä pettynyt siihen, että tarinamme jatkaa vain matkaansa aina vain ja uusilla käänteillä. Minulla kun oli tavoitteena ja suurena haluna saada homma purkitettua "onnellisella lopulla" ja palaamalla yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi ja lapsemme saavan uuden nosteen elämälleen...<br />Olin niin valmis päästämään kaikesta tästä irti ja jatkamaan, kunnes tavallaan pakotetaan jälleen jatkamaan tällaista elämää. Ymmärrätteköhän yhtään mitä yritän jauhaa?<br /><br />Kävijäluvut ovat tavallaan pelottavia, sillä nytkö elämämme muuttui jälleen mielenkiintoiseksi, kun lapsemme syöpä jälleen kerran aktivoitui. Olin niin jo tottunut alhaisempiin lukijamääriin ja siihen ettei enää kiinnosta kuin vaikka paria sataa ihmistä päivässä, nyt kiinnostaa kuusinkertaisesti. Se on pelottava kontrasti, haluan tavallaan kiinnostuksen loppuvankin, jotta pääsemme jatkamaan elämäämme...<br /><br />Olen saanut todella valtavasti tukea ja apua itsekin tätä kautta, jopa sydänystäviä. Se on mielettömän hieno asia ja tuntuu hyvältä. Julkisena jatkan yhä, koska mukana on kulkenut valtava määrä minulle teitä tuiki tuntemattomia ihmisiä. Enkä todellakaan odottele teidän anteeksi pyytelevän, en minä sitä meinaa! <br /><br />Mutta olen huolissani (ja vihainenkin) siitä, jos jollakin teistä jää oma elämä elämättä, ihan siitä syystä, että klikkailee tätä meidän paniikkivipuamme kuusikin kertaa päivässä. Sitten kun itse moisen tajuaa, niin siinä vilahtaa jopa syyllisyys siitä, etten ruoki toisten mielenkiintoa... Kun mää vain huuhailen, siivoan, kokkaan, juoksen kalenterin kanssa, uin ja elän arkea, enkä jauha kuin harvakseltaan. Siinäpä se lyhyesti purkitettuna, en tiedä oliko se ymmärrettävästi?<br /><br />En taas tiedä aukesiko tämä mihinkään suuntaan millään tavalla. Mutta ehkä se on oma tapa kokea ja "pompata överiksi" tässä meille annetussa haasteellisessa elämäntilanteessa. Eli kait se on jälleen minun oma valtava, hyökyaaltomainen pettymys, joka puskee tuolla tavalla ulos. Johonkinhan se minunkin pitää kiukkuni purkaa, löytää osoite, kun ei se oikein omassa arjessa ja tässä tilanteessa kotona ja lapsille kiukuttelemalla kummene;-)<br /><br />Kiitos siis, että kuljette mukana, se on tärkeää, mutta pelottavaakin....<br /><br />Vielä aamu-uninen Tiina;-)<br />-Tiina-https://www.blogger.com/profile/15948144202274410330noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-7107369481296126162014-05-12T21:50:24.616+03:002014-05-12T21:50:24.616+03:00No ei kai tässä lukijoiden anteeksi tarvii pyydell...No ei kai tässä lukijoiden anteeksi tarvii pyydellä! Jos blogi on avoin niin sitä käydään lukemassa - kuka mistäkin syystä.Ja bloginpitäjä kirjoittaa just silloin kun haluaa ja just sitä mitä haluaa! Itse tässä blogissa arvostan aitoutta ja Tiinan loistavaa kykyä kirjoittaa asiat halki ja poikki.Luen,itken välillä ja nauran välillä,laitan kädet ristiin ja rukoilen Isä paranna Reetta! Yx äippä<br /><br /><br /><br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-13756161236768375342014-05-12T20:22:29.439+03:002014-05-12T20:22:29.439+03:00Ihanaa arkea elätte ja siinä on sopivasti myös yll...Ihanaa arkea elätte ja siinä on sopivasti myös yllärijuhlia, kuten nuo synttärit =) Tuommoiset yllärisynttärit yms. on varmasti niitä onnistuneimpia juhlia. Kuulostaa elämäntäyteiseltä!<br /><br />Haluan vielä Tiina sanoa sinulle seuraavaa. Sanon suoraan, koska otaksun sinun arvostavan suoraa puhetta, kun itsekin olet selkärangan omaava ihminen. Ethän pidä sitä pahana tai ärsyttävänä, että me lukijat käymme blogissasi usein? Minä ainakin olen Reetan taivalta seurannut jo pitkälti reilun vuoden ajan ja siinä ajassa saanut monet tarinat lukea (toki) sairaudesta, mutta myös arjestanne, elämänasentestanne, suvustanne ja vielä kauniiden kuvien kera. Tässä ajassa tuntuu, että olisin jollakin tasolla oppinut "tuntemaan" teidän perheenne. Joten tämän vuoksi esimerkiksi takatalvi postauksesi ja sen jälkeiset ovat allekirjoittaneenkin saanut käymään blogissasi tiheämmin. Uskon, että puhun monen muunkin lukijan suulla, kun sanon, että haluamme olla tukenasi, (vaikka virtuaalisesti) sanoa jotakin rohkaisevaa ja kulkemaan rinnallasi. Toki niin hyvin kuin se näin virtuaalisesti onnistuu.. Ethän siis koe, että me pahoilla ajatuksilla käymme täällä, painostamassa sinua tms. Kuten sanoin, ainakin itsellä on vaan tarve kertoa olla mukananne, lähettää lämpimiä ajatuksia ja toki tietää mitä Reetalle ja koko teidän perheelle kuuluu.<br /><br />Kaikella lämmöllä ihanaa arkea perheellenne!<br /><br />LukijasiAnonymousnoreply@blogger.com