tag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post3705591947232505486..comments2024-02-25T10:48:45.131+02:00Comments on ReettaNoomiElina: NIAGARANA-Tiina-http://www.blogger.com/profile/15948144202274410330noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-65858498822918697952013-02-27T21:02:12.474+02:002013-02-27T21:02:12.474+02:00Hei isoäiti,
niin itse peilaa sitä avuttomuutta äi...Hei isoäiti,<br />niin itse peilaa sitä avuttomuutta äitinä. Mutta tottakai se sama avuttomuus leviää myös lähipiiriin... Kulovalkea, eikä kukaan voi tehdä mitään ratkaisevaa.<br />Liskojen öitä, niitähän tähän savottaan liittyy muutamia... näköjään myös lähipiirille. Itse kun olen asiaa aika oman navan kautta peilannut, kiitos kommentista. Toki itse on huomannut, että lähipiirikin uupuu, toisaalta toinen näkee ja kokee ehkä vielä laajemmin kuin itse tässä mylläkässä. Minua taas säikäyttää se, kuinka vahvasti muutkin kokevat, kuinka vahvasti siis itse koen?<br />Pistipäs ajattelemaan, taas...<br /><br />Kuuloillaan Tiina-Tiina-https://www.blogger.com/profile/15948144202274410330noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-9217304375503492562013-02-27T20:56:57.712+02:002013-02-27T20:56:57.712+02:00Hei toinen äiti,
olen jo pitkään halunnut maalata ...Hei toinen äiti,<br />olen jo pitkään halunnut maalata Fenix-linnun...<br /><br />Niin itkuhan on erittäin hyvä ja puhdistava asia. Kauheaa, jos ei kykene itkemään... Ainakin tänään tuntuu siltä, mutta maanantaina kun valuin solokenaan olin jo aika hämilläni se tulvan kanssa. Siis tunsin olevani pöhölö. Tänään on levollinen olo, tulipahan itkettyä, onneksi...<br /><br />Tiina-Tiina-https://www.blogger.com/profile/15948144202274410330noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-57160025466514615222013-02-27T14:55:19.850+02:002013-02-27T14:55:19.850+02:00Tiiamari vielä...
Mistä sinä tuon Japanin kirsikk...Tiiamari vielä...<br /><br />Mistä sinä tuon Japanin kirsikkapuun tuohon kommenttiin heitit? Olenko kirjoittanut siitä täällä jossain? Siis aivan uskomaton juttu, sillä törmäsin aiheeseen kolmessa eri lehdessä toissa päivänä, aivan eri asiayhteyksissä ja näin aiheesta unta... Eilen kirjoitin aiheesta runon ja lyriikan. Sitten sun kommnentissa on täsmälleen sama jutska... Mystistä, ihana, hassua,...elämä on!<br /><br />"Tuon sinisen oven takana,<br />avautuu unimaisema. <br />Avaan sylini,<br />nostan katseeni.<br />Näen vaaleanpunaisen,<br />tuon sateen kirsikankukkasien"...<br /><br />Tunnelmaltaan ja väreiltään aihe on keväisen kevyt, kepeä, leijuva, tuoksuva ja onnellinen!!!!!<br /><br />Tiina-Tiina-https://www.blogger.com/profile/15948144202274410330noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-67443912983972781872013-02-27T13:22:27.543+02:002013-02-27T13:22:27.543+02:00Moi Tiiamari!
Muistan kyllä teidänkin poppoon.
Iha...Moi Tiiamari!<br />Muistan kyllä teidänkin poppoon.<br />Ihana lukea tuo lauseesi, että olet huokaillut onnesta meidän päästyä uuteen siirtoputkeen.<br />Siis juuri niin minä koen, ihana jos myötäeläjä voi kokea samoin. Jes!<br /><br />Nähhään, terkuin Tiina-Tiina-https://www.blogger.com/profile/15948144202274410330noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-83146515516203647042013-02-27T11:46:57.266+02:002013-02-27T11:46:57.266+02:00Tämä isoäiti luki ihan sujuvasti Reetan nimen kahd...Tämä isoäiti luki ihan sujuvasti Reetan nimen kahdella teellä runon lopusta. Piti oikein tarkistaa että onko siellä tosiaan virhe... olihan siellä! Varmaan muutkin blogia seuranneet ja kirjan lukevat tietävät nimen oikean kirjoitusmuodon. Ilonen runo, luen varmaan sen myös lapsenlapselleni. Sinun kirjoituksesi avuttomuus kosketti-laittoi miettimään miten avuttomksi sitä tunsi itsensä kotonakin hoitojen aikana vauva ikäisen sisarruksen kanssa. Liskojen öitäkin on tullut vietettyä useampia milloin murehtien kenenkin jaksamista,milloin vauvan sopeutumista isoäidin hoitoon,melkein aina ajatellen hoitoja saavaa pientä syöpälasta. ajatuksin mukana Reetan ja sinun matkassa...Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-55538319880344242572013-02-27T10:59:20.595+02:002013-02-27T10:59:20.595+02:00Hei! Olimme kerran samalla kurssilla Kuortissa. Sa...Hei! Olimme kerran samalla kurssilla Kuortissa. Saman asian läpikäyneinä, hengästyneinä ja hiukan pöllähtäneinä. Olen seuraillut teidän kuulumisia ja huokaillut onnesta, kun pääsitte uuteen siirtputkeen. Toivon, että näen sinut vilaukselta osastolla, siellä mekin laukataan, lähellä kun asutaan. Haluan toivottaa isosti voimia ja kevätlämpöä teitä hellimään siirron ajaksi! Toivon, että se parkkipaikalla oleva Japanin kirsikkapuu kukkii teille, kun olette kotiin lähdössä! Terveisin Tiiamari AGKSS-kurssitaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1682459928389323123.post-49230872723208607342013-02-26T08:04:00.696+02:002013-02-26T08:04:00.696+02:00Sanattomaksi vetää... vaikka tiedänkin tuon itkun ...Sanattomaksi vetää... vaikka tiedänkin tuon itkun puhdistavan vaikutuksen. Vaikka omat itkuni ovat tuhannen kerran pienemmistä asioista kuin sinulla; tosin nyt ei itketä muu kuin ajatus siitä,miten vähäns itä tietää toisen elämästä ja itkun aiheista.<br /><br /> Mutta kun itku on tullakseen, niin sitä itkee juuri niitä semmoisiakin ihan pöhölöjä asioita ja eikä se katso aikaa eikä paikkaa.Olen monta kertaa näissä omissa itkuissa jälkeen päin ajatellut, että en olisi tässä, jos en itkisi, jos eivät silmäni vuotaisi niin helposti.<br />Sillä uskon siihen että itku puhdistaa ne ikävien ja pahojenkin asioiden mykyt tuolta meiän sisältä,niin etteivät ne ala kasvaa joksikin isommaksi pahaksi.<br />Kun aikansa itkee, niin sitten sitä taas nousee ylös kuin Fenix-lintu tuhkasta.<br /><br />Märistään kun märisyttää - oli se syy sitten mikä tahansa. Se helpottaa...voimia jatkoon!Se toinen äitinoreply@blogger.com