Tiedätkös, keltainen on ilon väri. Pyrin jokaisessa päivässä saamaan ripauksen keltaista jossakin muodossa. On niin kauhean helppoa pukeutua mustaan, koteloida itsensä ja tunteensa. Valitettavan paljon syöpäosastolla vanhempia ja lapsiakin puetaan tummiin, synkkiin väreihin. Tai oikeastaan värittömyyteen. Näin se oli minullakin syksyllä, kunnes tuli valtava tarve saada väriä elämään. Reetta on myös tämän oivaltanut, ja revittelee väreillä todella rohkeasti. Sain keltaisen virkatun kaulahuivin synttärilahjaksi, siihen on hyvä kietoutua. Ostin itselleni kirpparilta kellertävän kirjavan huivin, jonka Reetta itselleen omi. Piti hakea oranssi samanlainen lisäksi. Nyt neiti suorastaan kietoutuu keltaiseen. Tekee mekkoja, tunikoita, turbaaneja ja mitä nyt huiveista saakaan aikaiseksi. Annan lapseni kietoutua, sillä hymy on leveä.
Huoneessa on jokin ilmanpainejutska, ettei ovia saa yhtä aikaa availla. Käsittääkseni se kierrättää samaa ilmaa, jottei tule ulkopuolisia pöpöjä. Välillä happi loppuu ihan oikeasti, haukotuttaa ja väsyttää. Suihkujen jälkeen happi on vielä vähempänä ja ilmankosteus veitsellä leikattavissa. Ilmanala iskee tajuntaan ja päälle heti kun astuu huoneseen. Voin vain kuvitella lämpötiloja kesähelteillä, sillä nyt on kuulemma viileää. Päänsärky on jokaisessa päivässä mukana. Reetta antaa minulle päivittäin kasvohierontaa ja painelua. Lapseni käskee minun katsoa ikkunasta ulos, seurata pilviä ja rentoutua. Huoneessa on Reetalla sänky, kaksi nojatuolia ja eritasoisia pöytävirityksiä. Minulla on lepopaikka nojatuolien takana kaksinkerroin olevalla jumppapatjalla. Siellä olen latautunut, yrittänyt selättää päänsärkyäni. Välillä henkilökunta säikähtää, kun kommentoin sieltä. Onhan se tietty vakuuttavaa nousta lääkärikierrollekin lattialta, piilosta, tuolien takaa, "peruukki" vinossa ja kuola poskella... Välillä Reetta tulee kainaloon tarinoimaan. Pilvistä vielä; silloin kun Reetta sai uudet kantasolut oli sateista ja harmaata. Projektin päätyttyä harmaus kaikkosi, aurinko tuli esiin. Mieletön valon tunne. Analysoin sen uudeksi aluksi...
Eilen Reeta veriarvot olivat niinkuin pitääkin. Crp oli 11, laskenut. Hb oli huimat 139, siirrosta johtuen. Muut arvot tulevat alas suunnitelman mukaan. Odotettavissa siis infektiota ja hyljintää. Toivottavasti kohtuuden rajoissa. Hampaidenpesu tehdään nyt sellaisilla muoteilla, lusikoilla. Niihin laitetaan geeliä, sitten lusikka suuhun kolmeksi minuutiksi. Harjaa ei saa käyttää. Neiti on onneksi yhteistyöhaluinen ja -kykyinen.
Kello on nyt yli kahdeksan, taidanpa lähteä lapseni luokse. Meillä alkoi eilen satukirjan teko, piirrämme ja kirjoitamme sen ihan itse. Eilen alkoi myös koulu, kyllä oli ihanaa aloittaa uusilla kirjoilla. Toissailtana huoneissa kiersi laulaja kitaran kanssa. Hän ehdotteli lastenlauluja, mutta kriitikkomme halusi Aikuistanaista, Anna Puuta ja Abbaa. Ensi kerraksi hän aikoi jotain niistä opetella ja kirjoista hakea, sillä nyt mukana oli vain lastenlaulukirjoja. Sellainen pikkuaikuinennainen meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti